Mika Myyry & Kirsi Karlamaa

Hyvän otetyöskentelyn ja hyökkäämisen jälkeen koiralle opetetaan yleensä haukkuminen ja vartiointi. Vartiointi on koiran tarkkaavaisuutta maalimieheen, kykyä haluta saalis ja puolustaa sitä.Vartioinnissa koiran täytyy itsenäisesti kontrolloida maalimiestä ja omia viettejään siten, ettei se joudu konfliktitilanteeseen. Koiraa vahvistetaan siten, että se pystyy kestämään ja käsittelemään maalimieheltä saamansa uhan. Jos viettien hallinta menee koiralla harjoituksessa epätasapainoon, voi se suinpäin käydä kiinni hihaan. Jos taas viettivire on liian matalalla, maalimies ei enää ole riittävän kiinnostava ja koiran haukusta vartioidessa tulee ehkä huono ja koira saattaa jopa jättää maalimiehen. Vartioinnin ja haukkumisen jälkeen koiralle opetetaan irrotus.

Haukkumiseen valmistavat harjoitukset

Haukku-ja vartiointiharjoitukset voidaan aloittaa koiran viettibalanssin kehittyessä varmemmaksi ja voimakkaammaksi koiran ollessa noin 1.5-2.5-vuotias. Aloitusajankohta on kuitenkin aina yksilöllistä. Jos on odotettavissa, että koiraa on vaikea saada haukkumaan, on haukkuharjoituksia hyvä aluksi tehdä muualla kuin koulutuskentällä. Vieras paikka tekee koiran hieman epävarmaksi ja tuo haukun herkemmin pintaan, jonka jälkeen tutut elementit, kuten hiha ja maalimiehen liikkeet, saavat koiran takaisin varmaan toimintaan. On huomioitava, että ei anneta liikaa tuttuja saalisärsykkeitä, vaan pyritään ylläpitämään jännitettä (puolustusärsykettä). Koira opetetaan näin haukkumaan puolustusärsykkeiden kautta.

Uusin asioiden oppimiseen liittyy usein konfliktitilanteita tai negatiivisia tuntemuksia, joita on hyvä välttää koulutus-ja kilpakentillä. Haukkumiseen valmistavat harjoitukset ovat seuraavanlaisia: Koira ärsyyntyy uhkaavasta maalimiehestä, joka pitää hihaa selkänsä takana. Aluksi maalimies provosoi koiraa niin, että koira haukkuu voimakkaasti. Kun voimakasta haukkua on jatkunut hetken, voidaan hiha tuoda esiin ja maalimies voi samalla liikkua, jotta koiran olisi helpompi vaihtaa viettinsä saalisalueelle. Koiran oltua hetken saalisalueella, voidaan hiha viedä taas maalimiehen selän taakse ja ottaa uhkaava asento koiraa kohti (puolustusärsyke). Maalimiehen tulisi odottaa mahdollisimman pienin ärsykkein, että koira haukkuu itsenäisesti. Itsenäistä haukkua tulee vahvistaa esim. Perääntymällä hitaasti tai nopeasti, riippuen tilanteesta. Ideana tässä on, että muutaman harjoittelukerran jälkeen maalimiehen ärsykkeet ovat pudonneet puoleen. Tavoitteena on, että koira haukkuu hyvin lähes passiivista maalimiestä. Maalimiehen tehtävä on säädellä koiran vireystilaa mahdollisimman pienillä ärsykkeillä.

Teknisesti puhtaan haukun (valmiin kilpailussa suorittaman haukun) opettamista on syytä välttää nuorilla koirilla, sillä koiran kehittyvä itsevarmuus on vielä sen viettiin nähden vajaa. Olisi hyvä, jos koira on mahdollisimman vahva maalimiehen edessä, eikä sitä yritetä alistaa maalimiehen tai ohjaajan antamilla pakotteilla, jolloin vartiointi ja haukkumisen vietillinen kehitys jää alhaiselle tasolle.

Mitä tehdään, jos koira ei hauku? Heti pentuharjoittelussa (noin 6kk) olisi hyvä huolehtia siitä, että koiran pitää myös haukkua tai pyrkiä sen suuntaiseen käyttäytymiseen – saaliin liikkuessa koira ei hauku, vaan pyrkii kiinni saaliiseen ja hetu kun saalis pysähtyy, koira pyrkii haukkumaan. Monesti ei kuitenkaan ole syytä huoleen, jos ei koira aluksi osaa esittää minkäänlaista haukkumista. Tälläisissa tapauksissa helpottaa oppimista se, jos koira lopettaa liinassa vetämisen tai pysähtyy edes hetkeksi saaliin pysähtyessä. Tämä koira oivaltaa hyvän haukun todennäköisesti jo muutaman kuukauden kuluttua tai aikaisemmin. Oivalluksen nopeus tietenkin riippuu paljon maalimiehen oikeaan aikaan antamista ärsykkeistä, Joskus näkee koiria, jotka alkuharjoituksissa tapporavistavat rättiä voimakkaasti. Näistä koirista tulee useissa tapauksissa oikein eteenpäin vietyinä erinomaisia haukkujia, vaikkei niistä vielä haukun ääntä millään normaalilla ärsyttämisellä tulisikaan. Hieman selkeyttä haukkuun on odotettavissa noin 10-12 kuukauden iässä, jolloin koiran vietit pikkuhiljaa edistyvät ja voimistuvat.

Voimallista haukkua voidaan odottaa noin 24 kk iässä. Täytyy aina muistaa, että nuoren koiran liiallinen ärsyttäminen voi ajaa sen epävarmuuteen, koska puolustusvietin käyttö ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.

Haukkuminen vaatii usein konfliktitilanteen harjoituksissa tai tietynlaisen haukun "aukaisevan" ärsykkeen. Voidaan puhua myös koiran saattamisesta epävarmaan tilaan, jolloin usein syntyy haukkumista. Tällöin on hyvä, että koiralla on jo selkeä opittu käyttäytymismalli viettien vaihdosta. On tärkeää, että koiran annetaan haukkua vapaana, ilman kireätä talutinta pieniä hetkiä. Talutin löysällä on koiran helpompi esittää aggressioaluetta, josta koira palkitaan hihalla tai jatketaan tästä vietinvaihtoharjoituksin.

Haukun motivointi

Koiralla on hyvä opettaa haukkumista erilaisissa paikoissa ja ympäristöissä. Sitä voidaan harjoitella esimerkiksi metsässä, talossa sisätiloissa, rappusilla jne. Paikanvaihdosta voisi suositella koirille, joilla on ongelma säilyttää positiivinen jännite maalimieheen tai ongelmia ylläpitää viettivirettä. Nämä koirat saattavat olla hyvin itsevarmoja tai liian tottuneita samanlaisiin harjoituksiin. Jännite on kadonnut maalimiehen ja koiran väliltä esimerkiksi liiallisen saalisharjoittelun takia. Palkitseminen tapahtuu harjoituksen alussa muutamasta haukusta, päätyen lopussa pitempään haukkumisaikaan. Haukun kestoa on syytä vaihdella jännitteen ja mielenkiinnon ylläpitämiseksi, kun koira on oivaltanut, että haukkumalla saa hihan.

Nuoria aloittelevia koiria voidaan ensimmäisillä kerroilla opettaa haukkumaan esteen (matala verkkoaita) takaa. Tämä haukkuharjoitus esteen takaa pitää sisällään ns. "koiran koskemattomuusetäisyyden säilyttämisen" eli koira ei pääse kontaktiin maalimiehen kanssa ja näin se ei joudu mahdollisesti epämielyttävään tilanteeseen. Tästä tietyntyyppinen koira turhautuu ja rupeaa haukkumaan ja saa palkinnoksi hihan. Nyt koira oppii omaehtoisesti:" haukkumalla saan hihan". Myöhemmin, kun koira lähetetään haukkkumaan ilman maalimiehen edessä olevaa estettä, on hyvä käyttää talutinta virheiden minimoimiseksi ja toisaalta vietin nostamista varten. Talutinta pidetään kireällä juuri ennen lähetystä, liinan ollessa kireällä maalimies ärsyttää koiraa ja jää lopulta paikoilleen –koiran talutin lasketaan löysäksi ja haukkuminen voidaan päästää ulos kiihkeämpänä. Nuorta koiraa ei kuitenkaan kannata päästää ajautumaan alkuharjoitukissa liian lähelle maalimiestä.

Tietty etäisyys maalimieheen ja koiran välillä tulee säilyttää, jotta koira pystyy kontrolloimaan itseään paremmin. Toisaalta on myös koiria, jotka voidaan lähettää suoraan vapaana piilolle tai kaikkein mieluiten piilon kaltaiseen suojaan, johon maalimies voi paeta ja estää koiraa ottamasta hihaa.

Haukkuharjoituksissa koiralla pitää olla saalis – ja puolustusvietti hyvin tasapainossa. Puolustuspainotteiset koirat kehittävät yleensä haukkumalla hyökkäysvoimaa ja saalispainotteiset koirat hyökkäämällä ja suurilla konfliktilanteilla haukkuvoimaa. Hyvän haukun myötä syntyy myös hyvä vartiointi.

Haukkuminen

Vartiointia ja haukkua opetettaessa koiran täytyy luottaa ja tukeutua omaan puolustusviettiinsä ja pelkät saalisharjoitukset eivät tule riittämään kovin pitkälle. Pelkillä saalisharjotteilla rakennettu koira edistyy hyvin vartioinnissakin, mutta muut ongelmat tulevat vasta myöhemmin esiin.

Saalisharjoitteilla rakennettu koira oppii viikko toisensa jälkeen tulemaan piilolle haukkumaan ja saa samalta maalimieheltä hihan. Koiran haukkuminen alkaa kärsuä ja muuttuu pikku hiljaa huonommaksi, koska se ei koe piilolla enää "uutuuden viehätyksen" ja tottumisen jälkeen mitää jännitettä. Koira saattaa piilolle tullessaan haukkua vain heikosti tai jaksottain, ja se tuijottaa vain hihaa eikä maalimiestä.

Hyvin tasapainossa oleva koira aloittaa usein jo piilollle tullessaan valmistautumisen haukkuun, ennnekuin se näkee maalimiehen. Koiran haukku ja vartiointi on voimakasta ja painostavaa ja sen olemus kertoo: "tiedän mitä olen tekemässä".

Haukkuharjoitusten kehittyessä ehdoton puhtaus haukkumisessa on tärkeää. Kun koira on oppinut korkeassa vireessa toimimisen ja tietää mitä siltä odotetaan, voidaan häiriötekijöitä hieman lisätä. Seuraavanlaisia harjoituksia voidaan tehdä:

1. Ohjaajan lähestyessä koiraa voidaan koira heti palkita hihalla vireen säilyttämiseksi ja toisella kerralla palkinto voidaan antaa vasta silloin, kun ohjaaja jo silittää koiraa. Tällä tavoin varmistutaan siitä, ettei koira häiriinny ohjaajasta, vaan mielenkiinto säilyy maalimiehessä.
2. Ohjaaja lähestyy koiraansa ja tulee sen viereen maalimiehen merkistä. Maalimies näkee usein parhaiten milloin koira on korkeassa viettivireessä ja ohjaajan tullessa sillä ei ole aikaa vilkuiluun.
3. Otetaan harjoitukseen mukaan ihmisiä, ensin kauempana ja sitten lähellä piiloa.
4. Lopulta voidaan vaihdella ympäristöä – eri kentät, vieraat ihmiset, ja lopulta myös vieras maalimies. Häiriötekijöiden määrää lisättäessä on toistojen määrä ja vietin korkealla pitäminen tärkeää. Kun koiralle on maalimies kaikki kaikessa, ei se näe mitään muuta ja häiriöiden mukaan tuominen on helppoa.

Lähes kaikki irrotukset hihasta tehdään sen jälkeen, kun maalimies on ensin haastanut koiraa taistelemaan nostamalla sen viettitasoa mahdollisemman korkealle käyttämällä uhkaa (olemus, huudot). Uhan antamisen jälkeen maalimies pysähtyy ja muuttuu passiiviseksi, jolloin koiran täytyy omaehtoisesti vaihtaa viettiään niin, että se pystyy irrottamaan hihasta käskyn saatuaan, ilman konfliktia. Irrotuksen jälkeen koiran on kyettävä nostamaan omaa viettitasoaan niin, että se pystyy haastamaan maalimiestä taisteluun uudelleen. Ennen irrotuksen opettamista koiran on kyettävä muokkaamaan eli kontrolloimaan omia viettejään itsevarmasti tilanteen mukaan.

Kunnioituksen ja käskyjen merkitys

Käskyjen merkistys suojelussa ja muuallakin jokapäiväisessä elämässä on koiralle äärimmäisen tärkeää – koiran täytyy ymmärtää mitä siltä odotetaan, ennen kuin siltä voidaan vaatia asiaa. Koulutustason ja viettivireen noustessa myös kunnioitus koiran ja ohjaajan välillä merkitsee paljon.

Molemminpuolinen kunnioitus on harmonisen ja vaivattoman näköistä kaikessa toiminnassa, mitä koirakko tekee. Koiran ja ohjaajan välistä taistelua näkee harvoin ja tämä auttaa myös irrotusta opetettaessa. Hyvä kunnioitussuhde luodaan jo pentuna, jolloin on asioita, jotka sallitaan ja joita ei sallita. On asioita, joihin tarvitaan ehdotonta kieltoa ja jopa väistämiskäyttäytymistä, joka ei saisi kestää muutamia sekunteja pidempään. Pitkäaikainen väistämiskäyttäytyminen synnyttää epäluottamusta ja koira alkaa "luimistella".

Vaikeissa ongelmatilanteissa ohjaajan hermot ovat usein koetuksella. Kun ohjaaja on ruvenut "huutamaan" koiralleen, on usein enää vaikeaa kerätä hermonsa ja kannustaa koiran onnistunutta suoritusta. Suojelukoulutus vaatiikin huippuohjaajaksi aikovalta hyvää henkistä tasapainoa. Työ – ja perheasioiden on oltava kunnossa, että ohjaaja kykenee keskittymään palkitsevaan koiranohjaukseen.

Irrotus hihasta

Hyvässä viettitasapainossa olevan noin 12 kuukauden ikäisen koiran irrotus voi olla seuraavanlainen: koira saa purun ja kantaa hihan maalimiehen eteen, koiran etäisyys maalimieheen on yksilöllistä (muutamia metrejä). Koira pitää hihaa rauhallisesti suussaan ja talutin on löysä, ohjaaja antaa käskyn "irti" ja koiran irrottaessa hiha karkaa. Maalimies jatkaa työskentelyä ja voidaan tehdä uudelleen samankaltainen harjoite.

Miksi halutaan saaliin heti karkaavan? Harvoin nuori koira on valmis ottamaan vastuuta saaliistaan, siis pitämään sitä itsevarmasti! Vanhempana, noin 15-24 kuukauden iässä, irrotus tulisi tehdä koiralle näin: saaliin pitäminen, koiran rauhoittaminen paikoilleen maalimiehen eteen, talutin löysällä ja käsky "irti" – on tärkeää, että talutin on löysällä koko tapahtuman ajan – pienikin taluttimen kiristys aiheuttaa helposti uudelleen kiinnikäymisen saaliiseen. Ennen irrotuksen opettamista koira osaa jo erittäin lujan ja rauhallisen puruotteen ja sille opetetaan nyt: "kun puret hyvin täydellä ja lujalla otteella, saaliisi ei karkaa sinulta, vaan irrotuksen jälkeen saalis jää tassujesi alle".

Koira saa tehdä ensimmäisellä irrotuskerralla saaliin vartiointi ja saaliiseen kiinnikäymistä, koska koira on oppinut, että saalis saattaa karata.

Toisella kerralla irrotuksen jälkeen on tärkeää puuttua tiukasti mahdolliseen hihan "tökkimiseen" hihan ollessa tassujen alla. Pikku hiljaa koira oppii: kun puren hyvin, saalis ei karkaa ja tilanne on täysin rauhallinen ja hallinnassa". Kun koira on rauhoittunut, ottaa ohjaaja hihan ja antaa sen rauhallisesti maalimiehelle ja koira saa jatkaa työskentelyä vasta saatuaan luvan siihen. Jo muutaman kerran jälkeen koira oppii puremaan voimakkaasti hihaa loppuun asti ja silti irrottaa otteesta varmasti ja puhtaasti käskyn saatuaan. Tämä ei ole aina näin yksinkertaista, sillä paraskaan teoria ei kerro käytännön harjoitusta.

Irrotus maalimiehestä

Seuraavien asioiden täytyy olla kunnossa, kun tehdään irrotus maalimiehestä: puruote maalimiehen kanssa taistellessa täytyy olla erinomainen, samoin vastustaminen suorassa linjassa niin, ettei koiralla ole tarvetta viedä taistelua maalimiehen selän taakse, vaan se nauttii olostaan, kun saa taistella maalimiehen edessä. Myös haukkuminen maalimiehen edessä on täysin puhdasta ja varmaa. Koira on oppinut tässä vaiheessa kaksi tapaa (pureminen ja haukkuminen) osoittaa suurta halua ja varmuutta olla maalimiehen edessä. Koira tietää miten toimia maalimiehen edessä irrotuksen jälkeen. Toisaalta on koiria, jotka ovat mielellään hiljaa irrotuksen jälkeen. Tämä on koiratyypistä johtuva seikka, ja koira on palkittava sen luonnollisemmasta käyttäytymistavasta. Koiraa siis ei tarvitse välttämättä opettaa haukkumaan maalimiehestä irrotuksen jälkeen, vaan jotkut koirat pystyvät keskittymään hiljaisina paremmin tulevaan hyökkäykseen ja puruun. Koirille, joille viettipäämääränä on enemmän haukkuminen kuin pureminen, saattaisi olla hyvä opettaa hiljainen jälkivartiointi.

Irrotuksen jälkeen tulisi maalimiehen paeta melkein aina taaksepäin – näin saadaan nopeutta ja varmuutta vietinvaihtoon saalisalueelle. Myös vartiointiin saadaan huomattavaa terävyyttä. Jos koiralle on epäselvää hyökkäys irrotuksen jälkeen, voidaan koiraa vielä estää taluttimella muutamia sekunteja ennen pakenevan maalimiehen perään päästämistä. Lisäksi koira pitäisi saada vetämään voimakkaasti maalimiehen perään ennen kuin se pääsee viettipäämääräänsä.

Pentuna opittu irrotus maalimiehestä 

Koiraa voidaan opettaa irrottamaan jo aivan pentuna rätistä tai hihasta, kun maalimies taistelee pennun kanssa. Tämä vaatii pennulta hyvää sosiaalista taistelutahtoa ja ennen kaikkea ammattitaitoista maalimiestä.

Irrottaminen, joka perustuu luontaiseen tarpeeseen on helpompaa pennulle tai nuorelle koiralle. Taistelun päättyessä tasapainoisella pennulla tarvetta jatkaa hillitöntä/opittua taistelua. Pentukoiraa on helpompi avustaa "irti", jonka jälkeen se saa taas jatkaa taistelua. Pentu oppii nopeasti rytmityksen tämänkaltaisen leikin varjolla ja harjoittelua voi jatkaa pitkään ilman stressiä. Irrottaminen ei ole pennulle hankalaa, koska viettitaso ei ole noussut vielä korkealle pelkästään opitun puremisen takia. Koira voi oppia erittäin voimakkaan otteen ja hyvän irrotuksen, kun sille pennusta asti tehdään irrotus ja pureminen harjoituksissa oikeaan aikaan. Tämä harjoitustapa vaatii erittäin hyvän koiramateriaalin ja taitavan maalimiehen.