Mika Myyry & Kirsi Karlamaa

Purutyöskentelyn opettaminen suojelukoiralle on monimuotoinen vaihe, joka vaatii taitavaa ohjaajaa ja maalimiestä. Pennun ja nuoren koiran alkuharjoitusten ylikorostetut saalisärsykkeet ovat hyvin tärkeitä. Saalisvietti/taisteluvietti on osa koirien vaistotoimintaa ja niiden elämää, joten monet koirat tuntevat varmuutta ja luontaista turvaa heti ensimmäisistä suojeluharjoituksista lähtien.

Purutyöskentelyssä voidaan hyödyntää puolustusviettiä jo nuorella koiralla, jos se haluaa sitä voimakkaasti esittää. Pyrkimyksenä on, että kaikki maalimiehen ärsykkeistä välittyvä energia päätyy rättiin tai hihaan ja onnistuneeseen puruotteeseen. Kun tähän lisätään vielä koiran sosiaalinen kontakti maalimieheen ja koiran voiton tunne saamastaan saaliista, päästään haluamisen eli aktiivisen osa-alueen puolelle. Tämä aktiivinen alue näkyy sosiaaliaggressiona vanhemmilla koirilla. Otetyöskentely jaetaan tässä neljään eri osa-alueeseen: kohdistamiseen, hyökkäämiseen, täyteen puruotteeseen ja puruvoimaan.

Koiran purutyöskentely aloitetaan voimakkailla saalisviettiharjoituksilla. Koira tuntee turvaa näissä harjoituksissa, koska ne eivät herätä tunnetta, joka ajaisi koiran puolustautumaan eli käyttämään puolustusviettiään ja jossain vaiheessa tuloksena voisi olla väistämiskäyttäytymistä. Väistämiskäyttäytymista tuotetaan usein vahingossa pieniä määriä, mutta tämä ei viettivoimaisilla koirilla johda jatkossa katastrofiin.

Otetyöskentelyn opettaminen ei ole suojelussa ensimmäisiä asioita suojelukoiraharjoituksissa, vaan täytyy odottaa muun muassa koiran hampaiden vaihtumista ha purulihakset tarvitsevat aikaa kehittyäkseen. Koiran puolustusvietin vahvistumista on odotettava. Puolustuskäyttäytyminen alkaa kehittyä voimallisemmin noin 6-10 kk iässä ja kehittyy kahteen vuoteen asti tai jopa kauemmin. Koiran on opittava tunnistamaan ja käsittelemään omat viettinsä viettiharjoittelun avulla. Puruharjoittelu suunnataan voimallisesti saalisharjoitteluun.

Aluksi purutyöskentely on suoraviivaista puruotteen harjoittelua, nuorelta koiralta (alle 12 kk) ei vielä vaadita 100%:sta puruotetta. Kun koira edistyy, aletaan kehittää koiran viettibalanssia, tätä vaihetta voidaan kutsua vaikka viettien muovaamiseksi. Viettien muovaaminen puolustushaluisella koiralla keskittyy kanavoimiseen eli kaiken energian purkamiseen hihaan ja viettien vaihtamiseen alueelta toiselle (saalisvietti-puolustusvietti ja päinvastoin). Saalispainotteisella koiralla rakennetaan viettiharjoituksilla luottamusta ja koiraa opetetaan niin, ettei se siirry väistämiskäyttäytymisen puolelle. Viettejä muokataan myös siten, että koira oppii itse aktiiviseksi maalimiehen edessä. Kun koira on aktiivinen, voidaan maalimiehen antamia ärsykkeitä askel askeleelta vähentää. Haluttu lopputulos on se, että koira aktivoi maalimiestä, eikä maalimies koiraa. Tässä vaiheessa tulee tärkeäksi ohjaajan ja maalimiehen keskittyminen tilanteeseen ja heidän välinen kommunikointi ja koiranlukutaito. Kun koira oppii tavan, jolla se voi siirtää omaa energiaansa paikasta toiseen (kanavointi), voidaan sen kuormitettavuutta helpommin ja harmonisemmin säädellä.

Juoksemista (ohjaaja juoksee koiran kanssa, joka on saanut saaliin) käytetään laajasti purun alkuharjoituksissa. Juokseminen on koulutustapa kontrolloida koiran viettejä. Tyypillinen harjoittelu: maalimies antaa purun jälkeen koiralle hihan ja ohjaaja lähtee koira edellä juoksemaan koiran kanssa. Hihan pitää olla täydellä otteella koiran suussa, koska koira ei voi hihaa muuten saada. (Huom! Pentuharjoitukissa täysi ote ei ole tärkeä, tärkeintä on se, että pentu haluaa saaliin). Juokseminen on saalisharjoitus, jolloin viettitaso kokonaisuudessaan laskee ja koirat monesti rauhoittuvat. Tämä juokseminen onkin hyvä tapa rauhoittaa puolustusviettisiä koiria, kun taas saalispainotteisilla koirilla liiallista kantamista en ole todennut hyväksi. Saalisviettiset koirat voidaan rauhoittaa paikallaan rauhoitusotteella ja niille voidaan tehdä irrotus nopeammin, koska ne ovat varmoja otteessaan.

Kohdistaminen

Otetyöskentelyn ensimmäinen osa-alue on kohdistaminen. Kohdistamisella tarkoitetaan koiran omaa tarkkuutta nähdä saalis ja teknisen motoriikan kehittämistä. Hyvää kohdistamista tarvitaan aina, mutta ennenkaikkea kilpailutilanteessa paossa ja nopeassa rohkeuskokeessa. Kohdistamisongelmat voivat tulla esiin maalimiesten erilaisista työskentelytyyleistä esimerkiksi kokeessa. Kohdistamisharjoitukset voi aloittaa jo kotona pentuiässä rättileikeillä, jotka luovat perustan koiran "silmän ja suun väliselle" koordinaatiolle. Nopeat rätin liikkeet opettavat pentua asettamaan purun juuri oikealle kohdalleen.

On olemassa koiratyyppi, jonka on vaikea keskittyä liiallisten ärsykkeiden kanssa, tälläistä koiraa on hyvä totuttaa kohdistamisharjoituksiin matalaviettisemmässä tilassa ja kireässä taluttimessa. Kireässä taluttimessa sen takia, että koira voidaan tarkasti ohjata saaliiseen.

On myös koiria, jotka kohdistavat puruhalunsa vain maalimieheen, jolloin palkitsemisen on tultava hihasta. Tämäntyyppiset koirat tulisi huomioida jo pennusta asti niin, että saaliin liike olisi nopea ja selkeä koiralle, jotta se pystyisi helpommin tekemään valintansa.

Hyökkääminen 

Voimakas hyökkääminen on koiran halua antautua puruun iskemällä lujaa kiinni hihaan. Voimakas isku on yksi hyvän purus peruselementeistä. Voimakkaan kiinnikäymisen onnistuminen perustuu osaksi vahvaan puolustusvietin kehittymiseen, jossa koira on täysin itsevarma ja osaa käsitellä maalimieheltä saamansa uhan. Mitä epävarmempi koira, sitä huonompi hyökkäys. Usein on odotettavissa, että hyökkäys kehittyy kaikkein hitaimmin näistä purun neljästä osa-alueesta. Kun koiran puolustusvietti kehittyy,kehittyy sille voimakkaampi hyökkäys. Voimakas ja vahva hyökkäys ei tarkoita välttämättä nopeaa ja silmitöntä hyökkäystä, jonka lopputuloksena on monesti vajaat ja vinot puruotteet sekä huonot irrotukset.

Puolustusviettisillä roduilla kehittyy useinmiten nopeampi hyökkäys hyvän ja itsevarman haukkumisen tuloksena. Nuorella koiralla hyökkäämistä voidaan voimistaa turhauman ja puolustusvietin kautta ja vanhemmalla koiralla patoutuksen ja konfliktikäyttäytymisen avulla. Nuorella koiralla harjoitukset ovat nopeatempoisia, hyökkäysmatka on lyhyt ja liinaa on hyvä käyttää. Vanhemmalla koiralla harjoitukset ovat yhä enemmän kilpailuliikkeiden omaisia, joihin oikein rakennettu koira pystyy hyvin patouttamaan itsensä.

Täysi puruote 

Huono, vajaa puruote voi olla merkkinä viettiongelmista tai puutteellisista puolustusviettiharjoituksista. Koira, jolla on täysi ja vahva puruote, voi oppia puremaan huonosti ja löysästi esimerkiksi stressin takia. Stressiä voi syntyä silloin, kun käytetään koiran puolustusviettiä väärään aikaan ja väärällä voimakkuudella. Stressiä voivat myös aiheuttaa esimerkiksi jostain sairaudesta tai vammasta johtuvat kovat kiputilat, joiden ilmenemistä ei yleensä heti huomata ennen kuin kaikki mahdolliset viettiprässit yms. on läpikäyty. Saalisharjoittelu tuottaa hyvän ja täyden puruotteen, koska saalisviettiin ei yleensä liity stressiä. Kun puolustusvietti tulee mukaan puruharjoituksiin, alkavat yleensä vasta siinä vaiheessa huonot puruotteet näkyä. Kaikesta huolimatta on aina pyrittävä täyteen puruotteeseen, silloin se ei luo virheitä, vaan kehittää aina parempaan puruun. Hyvät puruotteet saadaan aikaan saalisvietillä, huonot puruotteet liian aikaisella puolustusvietillä.

Ensi otteen tarkistus on tärkeää, koiran täytyisi kertoa haluavansa hihan: vetämällä, vastustamalla tai ravistamalla. Tästä käyttäytymisestä koira on luonnollisesti palkittava ja se saa saaliin. Vastustamisesta palkitseminen on ehdottomasti tehtävä koira suorassa linjassa maalimieheen nähden.

Tässä kohtaa pitää huomioida koiratyyppi, eli millä tavalla se päästetään viettipäämääräänsä, jotta se saisi ideaalin käyttäytymistavan maalimiestä ja hihaa kohtaan. Esimerkiksi agressiivinen koiratyyppi, joka ravistaa ylenpalttisesti hihaa, ei saa tapahtumaa päätökseen ravistelemalla vaan vetämällä rauhallisesti tai pitämällä hihaa lujalla ja rauhallisella otteella. Ratkaisuesimerkkinä voisi olla se, että koira saa alkuvaiheessa vajaalla ja lujalla otteella hihan ja toinen ratkaisu: vaaditaan heti täysi ja luja ote. Hermoiltaan heikommille ensimmäinen vaihtoehto on luonnollisesti varmempi tapa edetä täyteen otteeseen.

Ensimmäisen vaihtoehdon koiralle jatkoharjoitus olisi seuraavanlainen: koira laitetaan työskentelemään voimakkaasti saalisalueella liina kireällä, koiralle tarjotaan pieni ote saaliista, jonka pakoyritys on sitä voimakkaampi mitä suurempi on ongelma purra täydellä suulla.

Koira alka siirtyä yhä voimakkaammin saalisalueelle, joka tuo sille varmuutta myös puolustusalueelle ja se pystyy hetken päästä ottamaan täyden otteen. Koira saa mahdollisuuden otteenkorjaukseen, kun maalimies rentouttaa itsensä (hihakätensä). Otteenkorjauksen jälkeen talutin on taas kireällä, näin tuetaan hyvää otekäyttäytymistä. Jatkossa on tärkeää, että pyritään täydessä otteessa vastustamiseen/vetämiseen eli koiran täytyy haluta saalis itselleen.

Puruvoima

Hihatyöskentely vaatii koiralta paljon ja koiran puru/poskilihakset tulee kehittää niin vahvoiksi kuin mahdollista. Puruvoima on usein ongelmana nuorilla koirilla. Koiralla saattaa olla suunnaton halu purra hihaa, mutta koira ei pysy hihassa ja kuulemme "patoutuneita vingahduksia ja valitushuutoja" koiran menettäessä otteen hihasta. Puruvoimaa voidaan kehittää vastustamisharjoituksilla ja erityyppisillä hihoilla esim. nahkahihalla. Koiran itsenäistä työskentelyä on syytä kehittää niin, että kireän taluttimen käyttöä vähennetään harjoitusten edistyessä.

Vajaat ja vinot otteet

Tehottomat ja vajaat otteet saavat usein alkunsa siitä, että koiran agression esiintuomisen ajankohta ei ole ollut oikea tai syntytavat (kipu,uhka,patoutus) ovat olleet juuri tälle yksilölle (ja ohjaajalle) vaikeat ymmärtää, jolloin kanavoitavaa hihaan ei ole juurikaan jäänyt. Tulee myös mieleen, että saalis-ja puolustusärsykkeen selkeys ja voimakkuus ilmenee eri yksilöillä eri tavalla. Pitää miettiä, toimivatko tälle tietylle yksilölle maalimiesten antamat klassiset ärsykkeet: uhka edestäpäin kertoo puolustusalueelle siirtymisestä ja maalimiehen nopea juoksu sekä hihan liike (saalis) kertoo saalisalueelle siirtymisestä? Olemme tottuneet ajattelemaan näin, mutta joskus saattaa käydä niin, että koiran käytös voi olla päinvastaista kuin mitä viettiärsyke antaisi odottaa, tai koira käyttää vain yhtä viettialuetta. Teknisesti opitut liikkeet viettiärsykkeistä voivat tehdä "kepposen" todellisuudessa ja silloin koiran lukeminen muuttuu haasteelliseksi.

Eri tyyppiset maalimiehet (olemus,tyyli) voivat saada koirassa herkemmin esiin eri osa-alueita ja käyttäytymismuotoja. On tärkeää osata hyödyntää eri maalimiehiä, vaikkakin on usein huomattu, että yksi ja sama maalimies saa enemmän oppimista aikaan kuin useampi "sopankeittäjä".

Miksi koiran ote on joskus hihassa kyynärpäässä? Tämä on yleensä merkki liian vahvasta dominoivasta maalimiehestä ja dominoivasta koirasta, joiden välinen taistelu on useinmiten päätynyt maalimiehen hallintaan, mutta ei totaaliseen voittoon. Tähän liittyy myös joskus vino ja vajaa ote sekä alakautta alistuneesti hihaan tapahtuva hyökkäys. Koira saattaa olla innokkaan oloinen, mutta juuri kiinnitulovaiheessa sen vauhti putoaa huomattavasti eli koiran viettien kanavoiminen ei onnistu.

Koiran viettitasoa täytyy tällaisessa tapauksessa nostaa ja viettipäämäärää helpottaa. Ongelmanratkaisu saattaa olla helppoa, kun malttaa ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja huolehtia siitä, että ongelma pyritään todella poistamaan.

Kaikenkaikkiaan ehkä tärkeimmässä osassa suojelukoulutuksessa on ohjaajan taitojen kehittäminen. Koulutustapoja ja tyylejä on monia, ja kaikki pyrkivät tavalla jos toisella samaan hyvään lopputulokseen. Tutustukaan eri koulutustapoihin ja löytäkää oma tyylinne!