Paavo Rapila: Palveluskoirakokeiden ja koetulosten käyttö jalostuksen mittarina

 
Teksti: Kirsi Karlamaa

Paavo Rapila: Palveluskoirakokeiden ja koetulosten käyttö jalostuksen mittarina

Paavo Rapilan lähtökohtana palveluskoirakokeiden ja koetulosten käyttöön jalostuksen mittarina on puhtaasti koiran hyödyntäjän näkemys. Rapila on toiminut pitkällä ja monipuolisella koiraurallaan mm. koetuomarina, luonnetestituomarina, koulutusohjaajana, koulutusmaalimiehenä sekä koe- että työkoirille, koiran kouluttajana ja kilpailijana kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. 

Lähtökohta

Lähtökohtana voidaan jalostuksessa pitää sitä, että koiran henkiset ominaisuudet periytyvät kuten muutkin ominaisuudet. Eri rotujen välillä on luonne eroja. Kaiken perustaksi Paavo nimeää mittarit:" Jos emme mittaa systemaattisesti koiran luonteenominaisuuksia, niin emme pysty niitä jalostuksessa hyödyntämään käyttötarkoituksen kannalta parempiluonteisen koiran tuottamiseksi. Mitä mittaamme, sitä pystymme kehittämään" Tämän perusteella Rapila toteaakin, että käyttökokeet ovatkin pitkällä tähtäimellä tärkeä käyttöominaisuuksien turvaaja. Koiran ominaisuuksia on mitattava käyttötarkoituksensa mukaisessa tehtävässä vaikka PK-koesuorituksessa. Näiden ominaisuuksien mittaamiseen liittyy monia haasteita

Käyttöominaisuuksien mittaamisen haasteet

Palveluskoirakokeiden ja koetulosten käytettävyyttä jalostuksen mittarina tulisi jokaisen koirankasvattajan pohtien hieman syvällisemmin. Ennenkaikkea tähän liittyvät haasteet olisi pyrittävä ymmärtämään. Palveluskoirakokeiden vahvuutena voidaan nähdä mm. se, että koe kuvaa nimenomaan käyttötilannetta. Onnistunut suoritus kokeessa kertoo selvästi sen, että koiralla on ominaisuuksia. Kysymykseksi vain jää mitä ominaisuuksia koiralla on? Läpäistäkseen kokeen koiralta vaaditaan suoritustehoa eli ominaisuuksia, pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, Rapila toteaa. Mittarin heikkouksina sen sijaan ovat mm. ympäristötekijöiden vaikutukset.Ympäristötekijöiden merkitystä on vaikea arvioida, emmekä voi eritellä niitä toisistaan. Koira on koulutettava, emme siis näe koiraa sen luontaisessa tilassa lisäksi koulutus vaatii myös ohjaajalta paljon. Hankaluutena voidaan todeta myös eri koelajien erilaiset säännöt ja tuomarien erilainen arvostelu. Koearvostelussa täytyy muistaa se, että kokeen tulos eli arvosana sisältää sekä virheet että suoritustehon. Meidän koelajiemme eri osuuksien arvosteluissa ei ole nykyisin erillistä ominaisuusarviointia ( vrt. VIK suojelussa). Palveluskoirakokeiden heikoutena voidaan vielä mainita kokeiden lyhytkestoisuus, eli koulutamme koiriamme hyvin lyhytkestoisiin suorituksiin.

Pelkkään koetulosten käyttämiseen jalostuksessa voi liittyä myös uhkakuvia. On inhimillistä, että koelajeissamme suosimme tietyn tyyppisiä suorituksia. Tietyt koeosuudet esim. suosivat ylinopeita koiria- tämän seurauksena saatamme saada lyhytjänteisiä koira ja vastaavasti kurinalaiset ja paineen alla työskentelyä vaativat osuudet suosivat ylihitaita koiria. Koemuotojen ongelmana saattaakin olla, ettei sallita tasapainoista suoritusta. Jos käytämme pelkästään koemuotoja jalostuksen mittarina, on laaja geenipohja jalostuksessa uhattuna.

Erilaiset kokeet avaavat toisaalta mahdollisuuksia jalostukseen. Parasta antia kasvattajille olisi erillinen ominaisuusarviointi kokeessa yhdistettynä tilastomatemaattiseen menetelmään. Koetuloksia voidaan hyödyntää silloin kun koesäännöt edellyttävät koiran ominaisuuksien käyttöä koesuorituksessa, arvostelussa kerätään oikeata tietoa, tulostetaan riittävällä tasolla ja kaikki tieto on jalostajien saatavilla. 

Mitä kokeissa mitataan?

Kokeissa mitataan koiran osa-alueita, jotka koostuvat henkisistä ja fyysistä ominaisuuksista ja näiden ohessa koiran terveyttä. Kokeessa tulee esiin koiran osaaminen. Osaaminen koostuu teknisestä osaamisesta, joka kuvaa koiran koulutustasoa sekä suoritustehokuutta. Koiran suoritustehokkuus on pitkälti sisäsyntyistä ja vaikuttaa täten koulutustasoon. Kokeessa näkyvät myös ympäristön aikaansaamat tekijät, kuten oppiminen ja kokemukset. Eri lajisuorituksissa tarkkanäköinen huomaa sen miten hyvin koira käyttää luontaisia aistitoimintojaan hajuaistia, näköaistia, kuuloaistia ja tuntoaistia. 

Kokeista saadaan suullinen arvostelu sekä loppuarvosana pisteinä. Jalostuksen kannalta on harmi, ettei suullista arvostelua kirjata ylös, sillä se kertoo enemmän kuin lopulliset pisteet. Suojelukokeessa annettava luonnearviointi VIK (Viettikäyttäytyminen, Itsevarmuus, Kuormitettavuus) on yksi luokitus monesta ominaisuudesta. Olisi hyvä, jos myös muista koelajeistamme ja lajien eri osioista (tottelevaisuus, maastot jne.) annettaisiin samantyyppinen luonnearviointi kuin suojelussa VIK, toteaa Paavo. Tämä antaisi paljon arvokasta lisäinformaatiota koiran suorituksesta.

Koetulokseen vaikuttavat koiran ominaisuudet, koesäännöt, ohjaaja ja se miltä ohjaaja saa koiran näyttämään tietyssä tilanteessa, koulutus, tuomari, ympäristö, maalimiehet ja avustajat. Koetulos ei ole yksiselitteinen, vaan hyvin usea tekijä vaikeuttaa ominaisuuksien arviointia. 

Oma vaikutensa on koelajien säännöt. Mitä me haluamme koesääntöjen painottavan? Virheitä vai koiran vahvuuksia? Jalostuksessa tulisi koesääntöjen puitteissa miettiä mihin asetetaan rima haetaanko jalostukseen alarajan ylittäviä vai huippuyksilöitä? Koesääntöjen tarkoitus on hyötykoirakäytön edistäminen ja jalostuksellinen käyttö. Jalostuksen kannalta huonoa koesäänöissä on yleensäottaen sääntöjen kaavamaisuus ja se, ettei pitkäjänteisyyttä vaadita koiralta. Vahvuutena puolestaan se, että kokeissa nähdään miten ihmisen aiheuttama kuormitus vaikuttaa koiraan. Tätä kuormituksesta saatava tietoa voidaan hyödyntää palvelustehtävissä ja tositilanteissa.

Palveluskoiran työominaisuudet

Jotta voisimme jalostaa koiran ominaisuuksia meidän on tunnistettava mitä ominaisuuksia haluamme jalostaa ja missä näitä luonneominaisuuksia voidaan mitata. Kaiken perusta on se, että koira on koulutettavissa. Koulutettavuuteen liittyy ohjattavuus, oppimiskyky ja yhteistyöhalu. Kuitenkin kaiken kivijalka on hermorakenne, Rapila toteaa. Hermorakenteeltaan hyvältä koiralta vaaditaan mm. keskittymiskykyä, tasapainoisuutta,se työskentelee pitkäjänteisesti ja pystyy sopeutumaan yllättäviin tilanteisiin ja sillä on hyvä palautuskyky. Keskeisempiin työominaisuuksiin voidaan vielä mainita viettitaipumukset. Lähes kaikki työtehtävät edellyttävät viettitason pysyvyyttä sekä sosiaalista taistelutahtoa.

Missä näitä yllämainittuja sekä muita luonneominaisuuksia voidaan mitata? Koiran ensimmäisenä testinä voidaan suorittaa ns. pentutesti. Pentutestissä voidaan nähdä mm. pennun kontaktihalu, aktiivisuustaso, saalishalu, uteliaisuus ja keskittymiskyky. Näyttelyissä ja erillisissä luoksepäästävyystestissä nähdään luoksepäästävyys normaalitilanteessa. Luonnetesti mittaa mm. toimintakykyä, puolustushalua, terävyyttä, taisteluhalua, hermorakennetta ja reagointia eri ärsykkeille. Erilaiset PK-kokeet kuvaavat käytännön työtehtävää, ja ZTP-testi on kokeen ja testin välimuoto. Itseasiassa meillä on olemassa suuri joukko mittareita, joiden vaikeutena on niiden soveltaminen ja niistä systemaattisesti oikean tiedon kerääminen. 

Näiden mittareiden lisäksi yksi parhaimmista tiedonlähteistä on koulutustilanne. Koulutustilanteessa saa paljon tietoa koiran ominaisuuksista ja näkee koiran ominaisuudet aidoimmillaan.

Käyttöominaisuuksien jalostamisesta

Koiran jalostuksellinen hyödyntäminen palveluskoirakokeiden valossa ei ole helppoa. Yksittäisen koiran tulos tai tulokset kertovat, että tämä koira on pystytty kouluttamaan. Kun tutkitaan kyseisen koiran suvun tulokset ja sen jälkeläisten tulokset, päästään jo lähemmäs sitä, että koulutettavuus varmistuu hieman.

Jos koiralla on paljon hyviä suorituksia, eri ympäristöissä ja eri tuomareilla, voidaan sanoa, että koirassa löytyy ominaisuuksia ja että se kestää koulutuksen.

Jos aikoo käyttää jotain tiettyä koiraa jalostukseen, olisi parasta itse nähdä sen koesuoritus. Nykyinen koearvostelu, kuten yllä tuli ilmi, ei erittele ominaisuuksia. Tämän lisäksi olisi mieluusti nähtävä myös koiran koulutustilanteita ja käytävä katsomassa "eri sukulinjojen" harjoituksia.

Mitä useampaa ominaisuutta yritämme jalostaa yhtä aikaa, sitä vaikeampaa on jalostaa. Nykyisin koirilla on riittävä rakenne ja olisikin keskityttävä käyttöominaisuuksien vaalimiseen, Rapila painottaa. Tärkeää on, että jalostukseen käytettävien koirien tulee olla rodun keskitasoa parempia käyttöominaisuuksiltaan. Kun tarkastellaan yksilön tulosta, voidaan pohtia onko se tyypillinen sukunsa edustaja. Suvusta laskettu indeksi on tärkeämpi kuin yksilön tulos. Kun valitaan jalostusyhdistelmä käyttöominaisuuksien pohjalta ja jotka eivät ole sukulaisia, toimitaan pitkällä tähtäimellä.

Rapilan mielestä rotujärjestöjen tulisikin kiinnittää aktiivisesti huomiota käyttöominaisuuksiin julkaisemalla tuloksia ja tilastoja kasvattajien käyttöön. Muutoin kasvattajat ovat pimennossa ja jalostus saattaa ohjautua muutamaan kisakoiraan eivätkä uudet pennunostajat tiedä millä kriteereillä koiran hankkia toteaa Paavo lopuksi.
 

 Mika Myyry © Kirsi Karlamaa
http://www.schutzhund.fi