Paavo Rapila on toiminut hyvin  pitkällä ja monipuolisella  koiraurallaan mm. koetuomarina, luonnetestituomarina, koulutusohjaajana, kilpaluavustajana, koulutusmaalimiehenä sekä koe- että työkoirille, koiran kouluttajana ja kilpailijana kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Paavolla on suojelussa  kuusi Suomen mestaruutta ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta..
 

Koulutuksen vaikutuksesta koiran luonteeseen voidaan sanoa, että varsinaisesti itse koulutus ei vaikuta yksittäisen yksilön eikä rodun luonteeseen vaan koulutus mahdollistaa koiran luonteen työominaisuuksien arvioinnin. Koiran luonne eli sen ominaisuudet taas puolestaan mahdollistavat koulutuksen tiettyihin rodunomaisiin työtehtäviin. Koulutuskeinot on kuitenkin aina valittava koiran mukaan, jotta saavutetaa haluttu lopputulos.

Perityt ja hankitut ominaisuudet

Koiran käyttäytyminen on 100% perittyä ja 100% opittua. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta käyttäytyminen voi kehittyä vain geneettisesti perittyjen ominaisuuksien pohjalta. Esimerkiksi koira ei ole perinyt siipiä ja siksi se ei koskaan opi lentämään. Kun pentu syntyy, alkaa välittömästi vuorovaikutus ihmisten ja ympäristön kansssa. Pentu osoittaa tällöin tiettyjä sille luontaisia reaktioita ympäristöärsykkeisiin. Se oppii hyvin nopeasti alusta pitäen mitkä reaktiot johtavat positiiviseen seuraukseen ja mitkä eivät johda. Positiiviseen seuraukseen johtavat reaktiot (käyttäytyminen) vahvistuvat ja muut heikentyvät. Koiran luonne on koiran perimä eli ”persoonallisuus”.Koiran luonnetta muokkaavat mm. kokemukset, ärsykkeet, oppiminen, tottuminen ja nämä yhdessä saavat koiran käyttäytymään tietyllä tavalla. Koiran luonteesta käytetään usein eri terminologioita – luonnetta  kuvataan usein puhtaasta inhimillisestä näkökulmasta tai käyttötarkoituksen näkökulmasta. Koiralla on lukuisia eri ominaisuuksia eli luonteen piirteitä; näitä ovat mm. taipumukset, vietit, reaktioketjut, hermorakenne, tempperamentti jne. Näitä ominaisuuksia on eri yksilöillä eri määrä.Koiran toiminnan laukaisee jokin tekijä, tekjä voi olla ympäristöärsyke tai sisäinen ärsyke. Kun koira reagoi ärsykkeisiin, tämä ärsyke voi olla synnynnäisesti peritty viettiärsyke tai ehdollistettu muu ärsyke. Se voi reagoida joko luonteesta johtuvalla tavalla tai sen reagointi voi olla puhtaasti opittua. Yleensä uusi ja/tai voimakas ärsyke johtaa luonteenmukaiseen reagointiin.

Koiran hankkii ympäristöstään koko ajan kokemuksia elämisen,tottumisen ja koulutuksen kautta eli se oppii. Kokemus voi johtaa onnistuneeseen tai epäonnistuneeseen toimintaan. Koiran käyttäytyminen näkyy miten se ulkoisesti toimii, millä lailla se aloittaa toimintansa ja minkälaisella intensiteetillä se saavuttaa päämääränsä. Koira sopeutuu ympäristönsä ja oman aineenvaihduntansa muutoksiin. Luonne ja käyttäytyminen on kuitenkin kaksi eri asiaa – koiran luonne muotoutuu koiran käyttäytymisestä.

Koulutus eli hankittu ympäristövaikutus

Jotta koira voi hyödyntää hankittuja ympäristövaikutuksia, tarvitaan siihen oikeansuuntaista koulutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että koira on oppinut kokemusperäisesti käskyn ja käynnistää oikeanlaisen toiminnan oikealla viettialueella. Koirilla on eri määrä erilaisia ominaisuuksia ja tämän vuoksi voidaan nähdä ominaisuuksien suhteen aste-eroja koirien suoritusten välillä. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti ta negatiivisesti (välttäminen, pako/väistäminen) vahvistamalla. Vahvistavalla koulutuksella tarkoitetaan sitä, että tiettyä ominaisuutta vahvistetaan oikea-aikaisella palkitsemisella. Heikkoa ominaisuutta voidaan peittää jollain toisella ominaisuudella. Heikentävällä koulutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, ettei liian vahvaa ominaisuutta hyödynnetä tai osata hyödyntää sekä sitä ettei koira saa päämäärän mukaista palkitsemista.Voidaanko samalla menetelmällä koulutettuja koiria verrata toisiinsa? Ei, sillä jokainen yksilö muodustuu omasta perimästään ja kokemuksistaan. Aina samalla tavalla koulutettu koira ei välttämättä tuota siis parasta suoritusta! 
Kun koiran ja ohjaajan välinen suhde on tasapainoinen, on koiralla mahdollisuus näyttää parhaat puolensa. Puhutaan koiran ja ohjaajan välisestä nelikentästä – tällä tarkoitetaan sitä, että koira ei ole välinpitämätön eikä liian vallaton ohjaajaansa kohtaan vaan ohjaaja osaa tasapainoilla oikealla alueella koiran vireeseen nähden ja on koiralle auktoriteetti. Koulutustilanteissa saa paljon tietoa koiran käyttäytymisestä ja koulutuksen vaikutuksesta koiran luonteeseen. Koira voidaan vahingossa esim. opettaa ”osoittamaan pehmeyttä”. Tämä voi pahimmillaan tapahtua sillä tavoin, että raivopäissään ihminen antaa pakotteita peräjälkeen pennulle, eikä missään vaiheessa palauteta eikä kehuta pentua. Oikea tapa on antaa käsky, pakote ja vahvistava kehuminen tai palkitseminen oikeasta suorituksesta. Lisäksi onhuomioitava, että sama ärsyke voi laukaista sekä väistämiskäyttäytymisen että puolustuskäyttäytymisen. Ohjattavuus voi olla opittua; se on voinut esim. tapahtua niin, että pentuna on koiraa astuttu vahingossa varpaalle ja tehty sattumalta oikea vahvistus – on tapahtunut ns. väistämiskäyttäytyminen ohjaajaa kohtaan. Koiraa voi vahingossa opettaa myös alistumaan. Tämä on todistettu tieteellisesti ns. Skinnerin laatikkolla – laatikon muotoisella alueella on sähkölattia. Koira nostetaan laatikkoon ja se saa jatkuvasti sähköiskuja. Sen jälkeen laatikko aidataan kahtia, toisella puolella lattiaa on sähkö ja toisella puolella ei ole. Sama koira nostetaan sille puolelle aitaa, josta se saa sähköiskuja – koira ei ymmärrä hypätä aidan yli toiselle puolelle, vaan alistuu. Kun sähköpuolelle laitetaan koira, joka ei ole ollut aikaisemmin laatikossa, se hyppää heti toiselle puolelle ja välttyy sähköiskuilta. 

Palveluskoiran työominaisuudet 

Jotta voisimme jalostaa koiran ominaisuuksia meidän on tunnistettava mitä ominaisuuksia haluamme jalostaa ja missä näitä luonneominaisuuksia voidaan mitata. Kaiken perusta on se, että koira on koulutettavissa. Koulutettavuuteen liittyy ohjattavuus, oppimiskyky ja yhteistyöhalu. Kuitenkin kaiken kivijalka on hermorakenne. Hermorakenteeltaan hyvältä koiralta vaaditaan mm. keskittymiskykyä, tasapainoisuutta, se työskentelee pitkäjänteisesti ja pystyy sopeutumaan yllättäviin tilanteisiin ja sillä on hyvä palautuskyky. Keskeisempiin työominaisuuksiin voidaan vielä mainita viettitaipumukset. Lähes kaikki työtehtävät edellyttävät viettitason pysyvyyttä sekä sosiaalista taistelutahtoa.

Missä näitä yllämainittuja sekä muita luonneominaisuuksia voidaan mitata? Koiran ensimmäisenä testinä voidaan suorittaa ns. pentutesti. Pentutestissä voidaan nähdä mm. pennun kontaktihalu, aktiivisuustaso, saalishalu, uteliaisuus ja keskittymiskyky. Näyttelyissä ja erillisissä luoksepäästävyystestissä nähdään luoksepäästävyys normaalitilanteessa. Luonnetesti mittaa mm. toimintakykyä, puolustushalua, terävyyttä, taisteluhalua, hermorakennetta ja reagointia eri ärsykkeille. Erilaiset PK-kokeet kuvaavat käytännön työtehtävää, ja ZTP-testi on kokeen ja testin välimuoto. Itseasiassa meillä on olemassa suuri joukko mittareita, joiden vaikeutena on niiden soveltaminen ja niistä systemaattisesti oikean tiedon kerääminen. 
Näiden mittareiden lisäksi yksi parhaimmista tiedonlähteistä on koulutustilanne. Koulutustilanteessa saa paljon tietoa koiran ominaisuuksista ja näkee koiran ominaisuudet aidoimmillaan.
 

Käyttöominaisuuksien jalostamisesta

Koiran jalostuksellinen hyödyntäminen palveluskoirakokeiden valossa ei ole helppoa. Yksittäisen koiran tulos tai tulokset kertovat, että tämä koira on pystytty kouluttamaan. Kun tutkitaan kyseisen koiran suvun tulokset ja sen jälkeläisten tulokset, päästään jo lähemmäs sitä, että koulutettavuus varmistuu hieman.
Jos koiralla on paljon hyviä suorituksia, eri ympäristöissä ja eri tuomareilla, voidaan sanoa, että koirassa löytyy ominaisuuksia ja että se kestää koulutuksen.
Jos aikoo käyttää jotain tiettyä koiraa jalostukseen, olisi parasta itse nähdä sen koesuoritus. Nykyinen koearvostelu, kuten yllä tuli ilmi, ei erittele ominaisuuksia. Tämän lisäksi olisi mieluusti nähtävä myös koiran koulutustilanteita ja käytävä katsomassa ”eri sukulinjojen” harjoituksia.

Mitä useampaa ominaisuutta yritämme jalostaa yhtä aikaa, sitä vaikeampaa on jalostaa. Nykyisin koirilla on riittävä rakenne ja olisikin keskityttävä käyttöominaisuuksien vaalimiseen. Tärkeää on, että jalostukseen käytettävien koirien tulee olla rodun keskitasoa parempia käyttöominaisuuksiltaan. Kun tarkastellaan yksilön tulosta, voidaan pohtia onko se tyypillinen sukunsa edustaja. Suvusta laskettu indeksi on tärkeämpi kuin yksilön tulos. Kun valitaan jalostusyhdistelmä käyttöominaisuuksien pohjalta ja jotka eivät ole sukulaisia, toimitaan pitkällä tähtäimellä.