Osa 2. KOIRAN LUONNE

Aggressiot

Viettikäyttäytyminen

Ympäristöön suhtautuminen

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yleinen terveydentila

Näistä yllämainituista osa-alueista muodostuu Baumannin mukaan koiran luonnepyramidi.

Koiran luonnetta ei missään nimessä voi konkreettisesti kuvata ilman, että huomioidaan viisi täysin erilista, mutta silti toisiinsa liittyvää ominaisuutta. Nämä viisi peruskiveä voidaan sopivimmin esittää pyramidin muodossa. Kuten oikeankin pyramidin kohdalla, on olennaista, että tärkeimmät kivet muodostavat perustan, sillä nehän kannattavat koko rakennelmaa. Yleinen terveydentila on aina etusijalla. Yhtä lailla on sosiaalinen käyttäytyminen takeena koiran optimaaliselle käyttäytymiselle.

2.1 Yleinen terveydentila

Yleinen terveydentila ohjaa luonnepyramidin seuraavia tunnusmerkkejä. Sosiaali-, ympäristö-, vietti- ja aggressiokäyttäytyminen toimivat normaalisti vain, jos nelijalkaisiamme eivät rajoita mitkään rakenteelliset tai elimelliset viat , vauriot tai sairaudet. Koira, joka kärsii kivuista tai epämieluisasta olosta, muuttaa normaalia käyttäytymistään, aivan kuten ihmisetkin vastaavassa tilanteessa.

2.2 Sosiaalinen käyttäytyminen

= latinan kielestä socius "yhdessä, yhdistää". Koiran pito, kasvatus ja koulutus eivät ole mahdollista ilman yhteisiä ja yhdistäviä toimintoja. Vain sosiaalisesti kehittynyt koira voi kohdata ympäristönsä haasteet luottavaisena ja itsevarmana.

Yleiset sosiaaliset tunnusmerkit:

Tässä on kysymys tunneherkkyydestä tai toisin sanoen koiran tunne-elämästä. Miksi juuri koira on saavuttanut kaikista elämistä aseman ihmisen ainutlaatuisimpana ja täydellisempänä kumppanina? Vastaus lienee, että koiran tunne-elämä ei ainoastaan muistuta ihmisen kokemaa tunne-elämää, vaan on peräti hyvin samankaltainen. Sosiaalinen käyttäytyminen = tunne-elämä.

Koiran ja ihmisen yhteiset piirteitä ovat: lämpö, yhteenkuuluvuus, seurallisuus, ilo, suru ja turvallisuus. Koiran ja ihmisen yhteiset sosiaaliset piirteet löytyvät tunnetasolta. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että yhteiselämä, kaiken harmonisen tunne-elämän keskellä, sisältää myös vastakkaisia piirteitä. Suurimmat vastakkaisuudet liittyvät yhteiskuntien rakenteellisiin eroihin. Ihmisen yhteiskunta perustuu demokratiaan ja tasa-arvoisuuteen, mutta koirille niillä on hyvin vähän merkitystä. Koirien yhteiskunnassa vahvimmilla on eniten oikeuksia. Villeissä susilaumoissakin noudatetaan hierarkiaa. Selvän arvoasteikon mukaan elävät lauman jäsenet ovat tietoisia asemastaan ja elävät ts. toimivat sen mukaan. Siitä syystä dominanssi tulee esiin yleensä vain kommunikaation tasolla (kehon eleet, ilmeet, äänet) ja vain harvoin selvänä toimintana (tappelut). Juuri nämä asiat tekevät laumanjohtajan tehtävästä ihmiselle niin haasteellisen! Hänen täytyy osoittaa ilman suurempaa pakkoa, väkivaltaa ja äänenkäyttöä yhteiskunnallinen asemansa koiralle. Näillä menetelmillä hän todistaa vain luonteessa heikkoutta (eikä vain koiralla) ja tuhoaa vallitsevan sosiaalisen sopusoinnuin. Erityisen tärkeää ihmiselle on muistaa yhteisölliset eroavaisuudet, kun kyseessä on koira jolla on voimakas taipumus dominanssiin. Tällöin on noudatettava näitä muutamia sosiaalisia pelisääntöjä erityisellä huolella, muuten ihminen voi löytää itsensä keskeltä veristäkin arvotaistelua koiransa kanssa. 

Vastakkaiset piirteet:
 

Koira	Ihminen
Hierarkia Arvoasteikko Dominanssi Alistuminen	Demokratia Tasa-arvo Päätöksentekoon osallistuminen Kyky kompromisseihin

Kun puhutaan koiran esimerkillisestä sosiaalistumisesta suhteessa ihmislaumaan, eli perheeseen, herää kysymys oikeaoppisesta sosiaalistamisesta. Alistuvan, pehmeän koiran kanssa kiinnitetään eri painopisteisiin huomiota, kuin dominoivan ja vaikeasti ohjattavan koiran kanssa.

Esimerkillinen sosiaalistaminen: Paras mahdollinen sosiaalinen käyttäytyminen saavutetaan, kun ihmisen ja koiran yhteistoiminta koostuu elin- ja työyhteisöstä. Koira voi nauttia korkeasta elämänlaadusta vain, jos sillä on mahdollisuus vapaaseen elintilaan. Tämän elintilan se saavuttaa vain, jos se tottelee luoksetulo - käskyä. Tämä saavutetaan vain peruskoulutuksella.

Ensimmäinen edellytys tälle toiminnalle on, että me tunnemme avoimesti ja vilpittömästi ystävällisiä tunteita koiraamme kohtaan. Koiran, jonka kanssa haluamme elää, täytyy puhutella meitä positiivisella tavalla. Sen olemuksen ja käyttäytymisen täytyy herättää meissä sympatioita, muuten ei sopuisa kanssaeläminen ole mahdollista pitemmän päälle.

Perhe laumana 

Integrointi perheeseen tarjoaa koiralle korkeatasoisen lauman korvikkeen. Näin koiralla on perusteet pitkään ja tyytyväiseen koiranelämään. Harva koira haluaisi vaihtaa tai voisi elää esi-isiensä, susien, elämää.

Vuosisatoja muuttumattomana säilynyt koirien tarve sopusointuun ja turvallisuuteen pysyy ja tämä ominaisuus tulee myös säilymään geeneissä tulevaisuudessakin. Mikäli emme halua aiheuttaa koirallemme henkisiä vaurioita ja pahaa, meidän täytyy täyttää nämä tarpeet.

Koirien kohtelua tarkastellessa väärinkäsityksillä on suuri osa. Turvaton olotila on yhtä surkea kohtalo ystävällemme kuin liika sosiaalinen huomio. Miten sitten löytää kultainen keskitie? Tähän ei ole oikeaa ratkaisua, sillä jokaisen koiran yksilölliset luonteenpiirteet vaikuttavat sosiaalistumiseen. Esimerkiksi alistuvaiselle ja lempeälle dogille osoitettu läheisyys voi laukaista pienemmässä dominanssiin taipuvaisessa pystykorvassa lähtölaskennan arvojärjestystaisteluun! Se, mikä tästä sohvalla makaavasta ystävällisesti jättiläisestä tuntuu turvalliselta ja yhdistävältä, on pystykorvan mielestä merkki siitä, että hänen asemansa sohvanvaltaajana on uhattuna ja osoittaa ylemmyyttään aloittamalla murisemaan tai jopa puremisen sohvalla ollessaan.

Tästä voimme päätellä, että jokainen lähtökohta on erilainen ja vaatii erilaisia toimia rakentaessamme oikeanlaista sosiaalisuutta. On selvää, että esimerkiksi doggi saa nauttia läheisyydestä sohvalla tästäkin eteenpäin, kun taas pystykorva tarvitsee tarkoin rajattua sosiaalista kanssakäymistä ja selkeästi osoitetun aseman vaikkapa korissa omistajansa jalkojen juuressa. Voimakas taipumus ja pyrkimys dominanssiin ovat yksilöllisiä ja onneksi harvinaisempaa, mutta voi esiintyä jokaisessa rodussa ja tietenkin myös sekarotuisissa.

Sosiaalisen käyttäytymisen muotoutuminen

• koiralla, joka ei pyri dominoimaan

 

 

Koiraa, joka käyttäytyy ihmisiä kohtaan aina avoimesti ja ystävällisesti ja joka ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa muuttaa vallitsevaa arvoasemaa, voidaan periaatteessa sosiaalistaa ilman suurempia vaatimuksia. Näin ollen on aivan sama, antaako tällaisen koiran tulla sohvalle tai jopa sänkyynsä. Näillä ei ole muuta merkitystä kuin perheen omien mieltymysten kannalta. Eläinpsykologian näkökulmasta tällaiselle yhteiselolle ei ole mitään estettä.

Koiran inhimillistäminen ei muutenkaan johdu sängyssä nukkumisesta, vaan koiranomistajan vääristyneistä tunneperäisistä tarpeista, joita tällainen ihminen yrittää koiran kautta tyydyttää.

Joka tapauksessa tulisi miettiä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa ja tarkkaan, mikä on sallittua koiralle ja mikä ei. Toisin sanoen johdonmukaisuus on koirankoulutuksessa ja kasvatuksessa ehdottomassa avainasemassa! Jos koiralle ei ole sallittua kulkea isäntänsä tohveli suussa ympäri asuntoa ja sitä kielletään sen yrittäessä tehdä niin, sitä ei saa seuraavana päivänä houkutella hauskaan saalisleikkiin tohvelilla vain koska itse satut olemaan juuri silloin leikkisellä tuulella. Ihmisen näkökulmasta ei ole vaikea ymmärtää, että joku asia on vain tänään kielletty ja huomenna sallittu. Koiran ajattelu- ja oppimisprosessi kuitenkin on aivan toisenlainen, paljon yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi. Tästä syystä koira pyrkii antaumuksella toimintaan joka sitä palkitsee tai on siitä hauskaa, vaikka se olisikin välillä kiellettyä ja osittain juuri siksi (vastustus vahvistaa). Koira joka ei tiedä tohvelisaalisleikistä mitään, ei sitä kaipaakaan.

Normaalikäytöksisen, ei dominanssiin taipuvaisen koiran sosiaalistaminen ja opetus pienillä rajoitteilla ja johdonmukaisuudella ei tuota ongelmia ja onnistuu nopeasti ja pysyvästi.
 

• koiralla, joka pyrkii dominoimaan 

Klassinen esimerkki: Perheeseen otettiin uusi täysikasvuinen normaalikäytöksinen koira. Nyt voidaan oikeutetusti kysyä: "Mitä perhe K teki väärin?" Kun koira oli avoin, sosiaalisesti ennakkoluuloton ja ystävällinen kun se tuli perheeseen, mutta muuttui pikkuhiljaa dominoivaksi ja aggressiiviseksi kaikesta sen saamasta rakkaudesta ja lämmöstä huolimatta. Mitä perhe ei ymmärtänyt, oli se että se uudelleen koulutti koiraa pikku hiljaa. Koira pääsi pyytämättään peruskurssille "Kuinka tulla vallanhimoiseksi ja myös saavuttaa päämääränsä".

Edellytyksenä tällaiselle muutokselle on se, että koiralla on perimässään taipumus dominanssiin. Etologit kutsuvat tätä geneettiseksi alttiudeksi. Eli toisentyyppinen koira, jolla tällaista alttiutta ei ole, ei olisi kehittynyt epäjohdonmukaisesta ja rajattomasta koiranpidosta dominoivaksi. Perhe K:n koira nautti elämästään ja viihtyi hyvin. Kerrankin se sai tarpeeksi huomiota ja seuraa! Kasvavan elämänilon ja elinvoiman myötä sen itseluottamus vahvistui ja sen sisällä heräsi myös toisenlainen ääni, jota se ei ollut ennen huomannut. Pienikin haukahdus sai aikaan sen, että joku tuli antamaan huomiota, pientä vikinää seurasi huolestunut emäntä. Tunne vallasta ja voimasta kasvoi päivä päivältä. Ensimmäinen näyte sen mahtavuudesta oli, kun se juoksi ovelle muristen ja haukkuen jonkun lähestyessä ulko-ovea. Perhe K vahvisti käytöstä puhuttelemalla koiraa. He eivät ymmärtäneet että ihmisen lohdutus ja ns. rauhoittaminen on koiralle silkkaa kannustusta ja kehua. "Älä pelkää, eivät ne tänne tule, juu, juu, hyvä on, anna jo olla, kyllä se siitä, riittää, riittää…" Tämä palkitseva riimi toistui joka kerta kun koira haukkui tai osoitti vahtimisen merkkejä ja vahvisti koiran käytöstä kerta kerralta.

Ensimmäinen kohokohta saavutettiin kun koira vahingossa, silkasta kiihkosta kesken leikin nappasi isäntäänsä kädestä. Tästä seurasi valtava oppiminen. Isäntä ponkaisi sivuun säikähtäneenä. Koiran viimeisimmätkin estot olivat hävinneet. Emännän kanssa tapahtui vastaavanalaista, eri tilanteessa, mutta menestys oli taattu. Tämän jälkeen koiran asema perheessä oli selvä. Se hallitsi koko laumaa ja oli nostanut itsensä kolmannesta asemasta ensimmäiseksi. Ilkeä koirako? Ei todellakaan, vaan vääränlaiset olosuhteet ja toiminnot vahvistivat ei-toivottuja ominaisuuksia ja jatkuessaan vahvistivat niiden toteutumista, aivan normaalia koiran silmin katsottuna.

Jos koiralle olisi tullut heti alusta asti selväksi, ettei sen näyttämä aggressio vie tilannetta mihinkään ja että siitä jopa seuraa jotain epämiellyttävää, perheen elämä olisi nyt toisenlaista. Koiranpito ei ole mikään monimutkainen epäauktoritaarinen pedagoginen tapahtuma, vaan kiteytyy yksinkertaisuudessaan kahteen oppimistapahtumaan: toivotulla käyttäytymisellä on miellyttävät seuraukset ja ei-toivotulla käyttäytymisellä on epämiellyttävät seuraamukset. Epämiellyttävät seuraukset voivat olla herkälle koiralla tiukka ja johdonmukainen kielto, mahdollisesti yhdistettynä fyysiseen pakotteeseen (jonka ääripäähän mentäessä vaatii todellisen ammattilaisen valvontaa ja apua).

Dominointiin taipuvaisen koiran kanssa eläminen vaatii enemmän sääntöjä ja rajoituksia, mikä ei tarkoita vähempää rakkautta ja kiintymystä. Tämä on hyvä muistaa.

Koiran dominointipyrkimyksiä ei tule estää rankaisemalla tai vähentämällä kiintymystä. Yhteiselolle on asetettava uudet raamit. Omistajan tulee vahvistaa omaa asemaansa viestittämällä koiralleen omasta auktoriteetista ja dominanssista ja näin osoitettava koiralle sen selkeä asema laumassa. Huom! Näillä viestityksillä ei ole mitään tekemistä raakuuksien ja lyöntien kanssa! Koiralla tulee olla selviä rajoitteita olemisensa suhteen, jotta se todella ymmärtää asemansa. Ruokakupin poisottaminen on mielestäni tehokas keino alleviivata ihmisen valtaa. Metodi on kiistelty, koska luonnon susilaumassa alempiarvoinenkin puolustaa ruokaansa perin voimakkaasti, jopa ylempiarvoisia vastaan. Eloonjäämisen kannalta ruualla on niinkin oleellinen merkitys.

Pientä ehdollistumista hyväksi käyttäen voidaan kuitenkin vaikuttaa tähänkin alkukantaiseen reaktioon, nimittäin samalla kun otamme ruokakupin pois, annamme sen takaisin ja lisäämme sinne makupaloja. Koira oppii, ettemme vie siltä ruokaa vaan annamme lisää samalla kuitenkin kontrolloiden sen ruokailua. Ruokakupin pois ottamiseen liitetään miellyttävä (lisää makupaloja) tapahtuma.

Sosiaalinen käyttäytyminen lajitovereita kohtaan

Vaikka koira käyttäytyisikin ihmisiä kohtaan täysin vapautuneesti ja avoimesti, tämä ei tarkoita sitä, että tämä vapautuneisuus näkyisi sen kohdatessa lajitovereitaan. Usein koirassamme on nähtävissä selvä ero sen käyttäytymisessä kaksi- tai nelijalkaisia kohtaan. Suurin syy tähän lienee omistajan kehonkieli, jolla hän vaikuttaa koiransa toimintatapoihin. Usein tämä tapahtuu alitajuntaisesti ja tahtomattakin esim. Koirapuistossa, lenkillä, koirakoulussa jne. Sosiaalisuus lajitovereita kohtaan antaa sille paremmat mahdollisuudet rikkaampaan elämään josta on etupäässä vain etua. Varsinkin vieraiden koirien kanssa ovat sosiaaliset kohtaamiset itsestään selviä. Äärimmäiset sosiaaliset jännitteet tai jopa veriset yhteenotot ovat suhteellisen harvinaisia, mutta jokaisen eläimen omistajan tulisi olla niin vastuuntuntoinen, ettei päästä omaa koiraansa ihan kaikkien vastaantulevien koirien luo.

Edellytys sosiaaliselle vahvuudelle on tunne kuulumisesta laumaan. Syrjäytyminen ei satuta vain ihmistä vaan koiramme tuntevat samoin!

2.3 Ympäristöön suhtautuminen

Ne reaktiot, joita koira näyttää kohdatessaan ympäristössään esiintyviä ärsykkeitä, kutsutaan luonnetta kuvailtaessa ympäristöön suhtautumiseksi. Arvioitaessa ympäristöön suhtautumista on aika vaikeata arvostella onko kyseessä toivottu vai epätoivottu suhtautuminen. Globaalisesti nähtynä on mahdotonta päättää mikä on toivottua käyttäytymistä ja mikä ei.

Koirien laajalle levinneiden ja monipuolisten käyttöominaisuuksien johdosta eroja löytyy, koulutettu vartiokoira reagoi aggressiivisesti vieraaseen ihmiseen, kun taas leppoisa kotikoira odottaa ilolla tulijaa. Molemmat koirat käyttäytyvät toivotusti, silti hyvin erilaisesti. Jos nyt vaihdettaisiin kiltin kotikoiran tapa suhtautua ympäristöönsä vartiokoiran käyttäytymiseen ja päinvastoin, meillä olisi kaksinkertainen määrä epätoivottua käyttäytymistä. Esimerkki näyttää, ettei ole helppoa puhua hyvästä tai huonosta suhtautumisesta, kaikki on siis hyvin suhteellista. Kun suhteutetaan toimintatavat koiranomistajan tarpeisiin, saadaan parhaiten selville milloin mikäkin käyttäytyminen on hyväksyttävää tai ei ole. Tämä periaate pätee myös puhuttaessa sosiaalisesta käyttäytymisestä, viettikäyttäytymisestä ja aggressiosta.

Koiranomistajana pitäisi vaivautua totuttamaan koiransa erilaisiin ympäristötekijöihin, jotta koiran reaktioita ja toimintoja voitaisiin säädellä ja hallita.

• äänet
• liikkuvat esineet ja olennot
• liikkumattomat esineet ja olennot
• hajut
• oudot pinnat

A) Äänet

Miten koiranomistaja voi vaikuttaa koiransa käyttäytymiseen? Ääniin liittyvissä asioissa vaikutetaan vain konfliktikäyttäytymistilanteissa eli jos koira osoittaa pelkoa tai aggressiivisuutta tai liioiteltua viettitasoa. Täysin neutraaliin tai passiiviseen käytökseen ei puututa. Koira, joka pelkää ääniä, osoittaa äänen lähteen olevan tarpeeksi kaukana, kun se hallitsee itsensä ja ympäristön aiheuttaman ärsytyksen (pelkoreaktio). Tämän käytösalueen ulkopuolella annettavat vaikutteet vahvistavat eläimen käytöstä. Jos koira hermostuu uudelleen, viedään äänilähde taas kauemmaksi.

Kun koira taas rauhoittuu ja osoittaa normaali käyttäytymistä (esim. Laukauksista huolimatta), koira palkitaan ruhtinaallisesti.

Muista! Koiran käyttäytymisen palkitseminen vahvistaa koiran senhetkistä toimintaa! (Muista myös, jos palkitset eli "lohdutat" tai rauhoitat koiraa kun se pelkää, vahvistat myös sitä käyttäytymistä!)

Tätä tapaa voidaan käyttää mihin tahansa ääniin, vaikkapa imuriin, parranajokoneeseen jne. Jossain pisteessä saavutetaan koiralta haluttu käytös, ja kun sitä palkitaan, vahvistetaan sen olotilaa ja vähitellen käytös muuttuu. Suurin osa ääniin liittyvistä peloista on muokattavissa, mutta toki on otettava huomioon perityt ominaisuudet ja koiran tausta ja ikä. Parhaat mahdolliset elinolosuhteet, varsinkin sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna, helpottavat ympäristöön suhtautumista. Tärkeää on myös pentuaikana saadut kokemukset. Kun pentua totutetaan ympäristön eri ärsykkeisiin, on erittäin tärkeää säilyttää sopiva etäisyys äänilähteeseen, jottei saada aikaan minkäänlaista paniikkia! Epämiellyttävä ympäristökokemus joka on vaikuttanut jo pentuiässä traumatisoivasti, on huomattavasti vaikeampi käsitellä myöhemmällä iällä vaikka 2-vuotiaana koettu säikähdys samassa tilanteessa. Kaikesta huolimatta pennut tulee totuttaa erilaisiin ääniin mahdollisemman aikaisin. Puuttuvat kokemukset vaikuttavat negatiivisesti koiran kehitykseen ja tuottavat ongelmia myöhemmin.

B) Liikkuvat esineet ja olennot

Koira havaitsee liikkuvat kohteet pitkänkin etäisyyden päästä huonosta näöstä huolimatta. Näiden liikkuvien kohteiden vaikutus on pitkälti riippuvainen liikkeen suunnasta. Tässä asiaa valottava esimerkki.

Liikkuva kohde, oli se sitten polkupyörä, moottoripyörä, hölkkääjä, rullaluistelija, lastenvaunut, mikä tahansa, herättää usein pelkurin että saalistajan samalla aikaa. Jos liikkeen suunta on kohti koiraa, vaikuttaa kohde uhkaavalta ja herättää pelkoa. Jos taas kohde liikkuu koirasta poispäin, samainen liikkuva kauhu muuttuu saaliiksi, jota on vaikea vastustaa. Jotkut koirat kokevat niin suurta helpotusta mopon kääntyessä koirasta poispäin, että ne purkavat turhautumisensa raivoisasti hyökäten, yrittäen päihittää ongelmansa. Jos koira pääsee aina haukkumaan mopon (tms.) perään, sen käsitys vahvistuu siitä, että se ajaa mopon tiehensä. Silloin koirassa tapahtuu mielialan muutos, joka taas johtaa uuden käytösmallin oppimiseen. Varmuus kehittyy x-kertaa mopoa "pois haukuttaessa", jolloin koira yhdistää mopon ja tunnetilan jo pelkän mopon nähdessään, riippumatta siitä mihin suuntaa se on menossa. Voimakkaasti reagoiva koira saattaa jopa kiihtyä niinkin paljon, että se puree pyörän rengasta tai juoksijan jalkaa. Ilkeä koira? Ei, vaan heikko koira, joka on opetettu reagoimaan aggressiivisesti! Heikkoutensa koira näyttää sillä, ettei se pysty hallitsemaan ongelmaansa pyörän kanssa vaan paljastaa sisäisen ristiriitansa. Koiran omistaja/ ohjaaja opettaa koiralle aggressiivisen käyttäytymisen tiedostamattaan tietenkin – tekemällä kolme todennäköistä virhettä itse sitä edes huomaamatta:

Virhe 1: Huomattuaan liikkuvan kohteen ja vaistottuaan koiran jännityksen, jännittyy itsekin ja vahvistaa koiran jännitystilaa. Ihminen jäykistyy, suoristaa itsensä ja hidastaa kävelytahtiaan. Kaikki nämä ovat koiran elekielellä signaaleja lähestyvästä vaarasta.

Virhe 2: Ihminen huomaa koiran ristiriitaisen olotilan ja haluaa lohduttaa ja rauhoittaa koiraansa. Aina, kun ristiriitatilanteessa rauhoitetaan koiraa, vahvistetaan pelkoa. Lohdutus ja tukeminen ovat vahvistusta!

Virhe 3: Se iänikuinen remmi! Viimeisenä oljenkortena tartutaan remmiin kun halutaan välttää lopullinen sekasorto (koira hyökkää pyöräilijän kimppuun) mutta tempominen virittääkin koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Vetäminen ja kiskominen eteen ja taakse antaa koiralle viimeisen motivaation riehua kunnolla. Tätä se on oikeasti odottanutkin!

Kaksi peruskäytösmallia:

• Pelko ja lähestyvän kohteen välttäminen
• Oikea tapa olisi olla huomaamatta koiran käytöstä ja palkita vasta rauhoittunut koira ja näin vahvistaa oikeanlaista itsevarmuutta.
• Pelko ja poistuvan kohteen perään hyökkääminen

C) Liikkumattomat esineet ja olennot 

Liikkumattomat esineet ja kohteet jotka poikkeavat totutusta ympäristöstä, voivat laukaista yllättävänkin vaikeita ristiriitoja. Koira yrittää joko välttää tai uhaten poistaa vaaralliseksi pitämäänsä.

Jälleen voidaan tarkastella esimerkkiä. Joka aamuisella lenkillä tielle onkin tuotu suuri jätesäkki. Se ei ole koskaan aikaisemmin ollut siinä. Vahvahermoinen koira hakee hajua, lähestyy varovasti kohdetta, haistelee ja tutkii esineen. Jos taas kohde ei herättäisi sen mielenkiintoa, se ohittaisi esineen sitä huomioimatta. Harva koira kuitenkaan on ihan niin hyvähermoinen, toinen koira osoittaisi selkeästi ristiriitaista käyttäytymistä, ilman että se nyt täytyisi luokitella heikkohermoiseksi.

Miten sitten purkaa ristiriitoja? Miten vahvistaa toivottua käyttäytymistä? Koira pelkää ja pelkoa tulee poistaa, ei vahvistaa. Yleisin ja totutuin tapa olisi jättää koira, mennä itse reippaasti säkin luo, osoittaa se vaarattomaksi omalla reippaalla käytöksellä ja kannustaa koiraa tulemaan luokseen sitä kovasti kehuen. Tapa on ihan hyvä, mutta ei paras, koska tässä tapauksessa koira ei itse ratko ongelmaa vaan emäntä/isäntä. Jotta koira selvittäisi ristiriitaiset tunnetilansa, sen on saatava ratkaista tilanne itsenäisesti, tietysti ihmisen avulla. Palataanpa aikaisemmin mainittuun esimerkkiin, jätesäkkiin aamulenkillä. Annetaan koiralle mahdollisuus tarttua itse ongelmaan. Alkureaktiota ei tarvitse noteerata mitenkään vaan odotetaan. Annetaan sille kärsivällisesti aikaa. Jokaista askelta kohden koiraa voidaan kehua. Koiraa palkitaan sen toiminnasta ja rohkeudesta kohdetta kohden, jos se osoittaa vetäytymistä tai epävarmuutta, kehuja ei anneta. Kehujen vahvistama koira uskaltaa saavuttaa jätesäkin ja sitä kehutaan entisestään. Jos koira selviää tästä yksin, sen ongelmansietokyky kasvaa ja itsetunto vahvistuu. Vastaavat ongelmat on helpompi kohdata ja sivuuttaa. Tärkeää on huomata, ettei vahvista murinaa, aggressiota tai pelkoa! Muista vahvistaa vain rohkeaa liikettä kohdetta kohti tai sen tutkimista!

Se, joka vahvistaa aggressiivista käyttäytymistä, saa varautua siihen, että koira oppii yhdistämään tilanteen ja käytösmallin ja näin saadaan taas lisää ongelmakoiria.

D) Hajut

Ihmiselle hajumaailma voi tuntua mitättömälle, mutta koiralle sillä on valtava merkitys ja on iso osa sen elämää. Koiran todellinen elämä koostuu hajuista, sen todistavat jo koirat päivittäisillä lenkeillään. Hajut vetävät puoleensa voimakkaasti ja ne saavutetaan määrätietoisesti. Hajut eivät sinänsä tuota ongelmia meillä omistajille, vaan pikemmin niiden aikaansaamat vaikutukset. Hajut ovat niin voimakas häiriötekijä, että jopa kuuliainenkin koira saattaa menettää kuulonsa hetkellisesti joutuessa hajujen lumoukseen. Mikään ei tunnu häiritsevän niitä siinä työssään, ei edes niin, että keskeyttäisivät sen hetkeksi. Saalistavat koirat jatkavat huutelusta ja houkuttelusta huolimatta jäljestystään. Reviirimerkintöjä tutkiva koira ei reagoi mihinkään muuhun enää.

Tässä yhteydessä haluaisin puhutella kaikkia niitä, jotka vannovat täysin pakottoman koulutuksen nimeen. Koira, joka noudattaa käskyä "maahan" vain siksi, että se saa palkinnoksi makupalan tai palloleikin, ei noudata käskyä näissä tilanteissa, koska "maahan" on hauskaa vain niin kauan kunnes ilmaantuu jotain vielä hauskempaa, kuten jäniksen haju, tuore riistajälki, ohi ajava auto tai kissa tai…

Kun me kävelytämme seitsemää koiraamme, annamme niiden vapaasti tutkia hajumaailmaa ja myös seurata hajuja, mikäli siitä ei ole niille vaaraa. Jos kuitenkin havaitsemme vaaratekijän tai haluamme koiran hallintaamme, käytämme käskyjä "ei", "tänne" tai "maahan" tilanteen mukaan. Käskyjen ehdoton nopea noudattaminen takaa koirillemme paljon vapaampaa oleilua. Peruskoulutukseen tarvitaan tietysti hyvä motivaatio. Tottelevaisuus varmistetaan jatkuvalla johdonmukaisella tilanteiden loppuun viemisellä myös suuren häiriön alla. Näissä tilanteissa hallittu ja sopivan suuruinen pakko on ollut välttämätön varsinkin voimakasviettisillä koirilla.

E) Oudot pinnat

Suurin osa nelijalkaisista ystävistämme joutuu tekemisiin myös epätavallisten alustojen kanssa. Jo aikaisessa pentuvaiheessa olisi hyvä totuttaa koira erilaisiin pintoihin ja maaperiin. Myös nuoren koiran määrätietoinen ja suunniteltu totuttaminen vähentää myöhemmällä iällä esiin tulevia, joskus jopa ikäviäkin aristeluita tai pelkotiloja (ritiläportaat, liukas rappukäytävä jne.) Havaitut arkuudet ja pelot tulee työstää pois kärsivällisesti ilman minkäänlaista pakkoa. Koira taistelee rohkeasti tiensä eteenpäin maailmassansa ja saa siitä suuren kiitoksen omistajaltaan.