|
|
| Teksti ELT
Olaf Waltering, käännös Ulla Matilainen
Pennusta aikuiseksi koiraksi osa 3 Osa 3. Käyttäytymisen tunnistaminen ja ymmärtäminen Käyttäytymisen ohjaaminen ja motivointi 2.4 Viettikäyttäytyminen
Jokaista viettikäyttäytymistä voidaan kuvailla käyttäytymistavaksi, mutta jokainen tapa käyttäytyä ei ole sama kuin viettikäyttäytyminen. Ensiksi määritellään käsitteitä: viettikäyttäytymistä on kaikki koiran tarkoitusperäinen käyttäytyminen joka syntyy sisäisistä (endogeenit) ja ulkoisista (exogeenit) tekijöistä (ärsykkeet). Jokainen viettimuoto (esim. Nälkä,lisääntyminen, saalistus, pako, merkkaaminen) noudattaa tiettyä lainalaisuutta, joka muodostuu toiminnasta eli kolmesta osista: viettiärsyke, viettitoiminta ja viettityydystys. Viettiärsyke Kuten jo edellä tuli esille, että viettiärsykkeitä on kahdenlaisia, niitä jotka tulevat sisältäpäin ja niitä jotka saavat alkunsa ulkoapäin. Ulkoiset ärsykkeet ovat ympäristön signaaleja, joita koira aistii kuulemalla, näkemällä, haistamalla, tuntemalla tai maistamalla ja joihin koira tarvittaessa reagoi. Sisäisien ärsykkeiden kokemiseen me ihmiset voimme helposti samaistua, koska me koemme varmasti useat sisäiset signaalit vastaavanlaisesti ja joiden mukaan me muokkaamme käyttäytymisemme. Viettitoiminta Viettiärsykkeestä seuraa, jos tälle ei ole estettä, aina viettitoiminta. Viettitoiminta on tärkeä silta kolmanteen osioon, viettityydytykseen. Ärsykkeen saatuaan, koiran täytyy tehdä jotain saavuttaakseen päämääränsä, saadakseen tyydytyksen. Tätä tekemistä kutsutaan viettitoiminnaksi. Viettityydytys Kaikki tarkoitusperäinen toiminta edellyttää päämäärää. Koira haluaa saavuttaa, ärsykkeen saatuaan, jotakin. Päämäärät joihin koira pyrkii, palvelevat lähes aina yksilön ja samalla lajon säilymistä. Esimerkiksi saalis- ja leikkivietin ärsykkeenä voi toimia keppi tai pallo. Viettitoiminta on perään juoksu, hyppy, saalistaminen, nappaaminen ja lelun pureminen. Lelun saavuttaminen ja saaminen on vietin päämäärä, viettityydytys. Lisääntymisvietin ärsykkeenä taas toimii juoksuaikainen narttu. Viettitoiminta alkaa kosintamenoilla ja –rituaaleilla ja päättyy hyppyyn ja astumiseen, joka on meille ihmisillekin ihan selkeästi ymmärrettävä päämäärä ja yleensä tyydytys. On siis selvää, että kaikkea viettikäyttäytymistä voidaan sanoa käyttäytymistavaksi, mutta toisinpäin se ei ole mahdollista. Otetaan esimerkiksi aggressiivinen käyttäytyminen, joka on tapa käyttäytyä, mutta ei varmastikkaan ole viettikäyttäytymistä! Näin ovat sanonnat aggressiovietti ja taisteluvietti täysin vääriä. Aggressiokäyttäytyminen ei ole mitään muuta kuin tapa toimia, työkalu, konfliktitilanteen ratkaisemiseen viettipäämäärään pyrkiessä. Koira, joka kupillaan syödessään joutuu toisen koiran häiritsemäksi, keskeyttää syömisen, ja aggressiivisen vihaisesti tekee selväksi toiselle koiralle, ettei sillä ole asiaa tämä kupille. Aggressioviettiä? Ei! Þ Ravinnonhankintavietin viettityydytyksen saamisen estymisen johdosta aiheutunutta käyttäytymistä (työkalun käyttö saavuttaakseen sen mihin pyrkii) Kaksi erittäin dominoivaa samanvahvuista ja –ikäistä urosta kohtaavat. Hetken päästä kohtaaminen päättyy aggressiiviseen tappeluun. Aggressioviettiä? Ei! Þ Aggressio toimii työkaluna viettityydytyksen (sosiaalinen asema) saavuttamiseksi Koira saa jäljen saaliseläimestä ja kimpoaa hajun perään. Viime tipassa koiran omistaja saa napattua koiran kiinni kaulapannasta ja pysäyttää koiran. Samalla koira kääntyy ja puree omistajaansa kädestä ja haukkuu aggressiivisesti. Aggressioviettiä? Ei! Þ Aggressio toimii työkaluna kun viettityydytykseen (saalis- ja jäljestysvieti) pääsy estyy. Viettivahvuus, viettiheikkous Koirat ovat erittäin yksilöllisiä viettitoiminnoissaan ja – tavoissaan ja motivaatioissaan. Omien kokemuksieni mukaan esimerkiksi saalis- ja leikkivietti on erittäin riippuvainen perimästä ja yksilön taipumuksista. On olemassa koirarotuja, joilla tuntuu suurimmalla osalla olevan heikko potentiaali saalis- ja leikkiviettiin ja taas rotuja joiden voimakas taipumus saalis- ja leikkkiviettiin tekee niistä haluttuja harrastus- ja työkoiria. Vietti, älykkyys ja tottelevaisuus Koira tarvitsee joka tapauksessa minimimäärän oppimisvalmiutta, assosiaatiokykyä (yhdistelykyky), vakautta, sisäistä tasapainoa ja motivaatiovalmiutta. Tähän kuuluu sopivin, pienin määrä saalis- ja leikkiviettiä (ei liikaa, eikä liian vähän), tai jos tätä viettiä ei löydy, korkea ruuan tarve. Tätä on helppo hyödyntää koulutuksessa pienillä makupaloulla. Koska tottelevaisuus on riippuvainen koiran motivaatiosta, voidaan päätellä että tottelevaisuuden ja viettikäyttäytymisen välilllä on selkeä yhteys. Tämä yhteys on kiistaton. Vieteissään vahvaa koiraa on helpompi motivoida (ja siis kouluttaa) kuin vieteissään heikkoa koiraa. Jos motivaatio puuttuu, voidaan luotettava tottelevaisuus saavuttaa vain johdonmukaisilla sosiaalisilla signaaleilla. Tätä on taas vaikea saavuttaa vahvahermoisilla ja itsetietoisilla eläimillä. Tottelevaisuuden rakentaisesta ja sen vahvistamisesta kerrotaan myöhemmin tarkemmin. Joka tapauksessa koulutus tulee räätälöidä yksilöllisesti. Sen tulee perustua oppimisen yleisiin lainalaisuuksiin ja kyseisen koiran viettiominaisuuksiin. 2.5 Aggressiokäyttäytyminen Aloitetaan vietin toimintaympyrästä, sillä siitä löytyy suurin osa aggressiokäyttäytymisen laukaisevista tekijöistä. Tarkemmin sanottuna, tämän toimintaympyrän katkaiseminen tai toiminnan keskeytyminen aiheuttaa aggressiokäyttäytymisen. Suljettu toimintaympyrä nälkä-syöminen-kylläisyys ei aiheuta aggressiota. Ilman viettityydytystä eli kylläisyyttä aggressiota ei voi esiintyä. Haluan käyttää esimerkkinä tapausta, jonka ongelmat ovat hyvinkin tuttuja monessa taloudessa. Kuvailen ongelmaa, jossa omistajat eivät uskalla ottaa ruokakuppia pois koiraltaan tai edes liikkua syövän koiran läheisyydessä. Olkoon koiran nimi Musti, joka on leikkisä poika ja erittäin ahne ruuan perään. Kahdeksanviikkoisesta lähtien se on elänyt ihmislaumassa kahden aikuisen ja kahden lapsen kanssa. Tänään se täyttää yhden vuoden ja on jo matkalla koiraterapeutille. Miksi? Koska se vahtii ruokaansa ja lelujaan hyökkäämällä ja jopa puremalla jokaista joka tulee liian lähelle. Koko perhe välttelee koiraa sen syödessä ja muristessa yhtä aikaa. Miten kehittyy tälläinen aggressiivinen käyttäytyminen? Miten alun perin kiltistä ja mukavasta koirasta tulee hirviö? Ratkaisu on suhteellisen helppo: Musti on kokeillut pentuna aggressiokäyttäytymistä viettityydytyksen saavuttamiseksi ja on saavuttanut jonkinasteista menestystä. Jokainen murina ja näykkäisy ovat ajaneet laumanjäsenet kauemmaksi. Se, miksi Musti yleensäkin kokeili menetelmää, sai alkunsa kolmekuisena pentuna, kun se innoissaan aloitti ruokailun keittiössä. Kesken ruokailun, Musti ei ollut vielä valmis, emäntä päätti nostaa kupin pois sen nenän edestä ajatellen opettaa koiralle tapoja. Pentu reagoi perimänsä mukaisesti ja päästi murahduksen kurkustaan ärsyyntyneenä (toimintaympyrä häiriintyi). Musti siis puolustautui, koska sen pääsy viettityydytykseen estyi. Emännän olisi pitänyt heti puuttua tähän käyttäytymiseen (vaikka/koska sen itse aiheuttikin). Hänen olisi tullut kieltää koiraa ja tarvittaessa jopa käsin estää toiminta. Aggressiokäyttäytymisen estäminen ts. patouttaminen kuormittaa koiraa oikein tehtynä hieman, sillä edellytyksellä että koira saa vahvisteen (kompensaatio). Jos näin ei käy, voi aggressiokäyttäytymisen estäminen vahvistaa samaista käyttäytymistä! Aggression estäminen ilman kompensaatiota Emäntä hämmentyi (säikähti) koiransa käyttäytymistä ja poistui huoneesta sanoin "Kyllä minä vielä kitken tapasi!" jättäen Mustin omaan maailmaansa. Ruokakupin hän ottaa mukaansa ajatellen, ettei tuollaista käytöstä sovi ainakaan palkita! Siinä hän teki suuren kasvatuksellisen virheen. Musti on näin saanut kaksi ikävää kokemusta kerralla. Ensiksi sille tuli selväksi että aggressiivisella käytöksellä on ikävät seuraukset ja toiseksi ruokakupin pois ottaminen esti sitä saavuttamasta päämääräänsä. Näin ei mikään koira opi toivottua käyttäytymistä. Monella koiralla tälläiset virheet kasvatuksessa johtavat turhautumiseen, joka ilmenee enmmän tai vähemmän aggressiivisena käyttäytymisenä tai depressiiviseen välttelemiseen. Aggression estäminen kompensoimalla (vahvistavalla toiminnalla) Ei-toivotusta käyttäytymisestä (aggressiosta) seuraa epämiellyttäviä seurauksia (estäminen) eikä johda menestykseen. Toivottu käyttäytyminen (ei aggressiota eikä aggression pidättelemistä) johtaa miellyttäviin seurauksiin ja lopulta viettityydytykseen, Mustin emännän olisi heti pitänyt vahvistaa toivottua käyttäytymistä heti sen ilmetessä ja antaa ruoka takaisin ja kehua samalla koiraa. Eli kun viettitoimintaympyrä häiriintyy, on aina vaara että koira toimii aggressiivisesti, ts. koira käyttää aggressiota työkaluna saavuttaakseen sen, mikä uhkaa jäädä saamatta – viettipäämäärä. Näin se yrittää palauttaa tasapainon ja sulkea viettiympyrän. Aggressioviettiä ei ole Tässä yhteydessä tulee muistaa että aggressiokäyttäytyminen on osa koiran perusluonnetta ja sen rakennetta. Aggressioilla ei myöskään ole tekemistä varsinaisen ilkeyden ja pahuuden kanssa. Jokaisen koiranomistajan tulee silti miettiä tarkkaan, miten aikoo käsitellä tätä koiransa perimän osa-aluetta ja miten aikoo pitää sen hallinnassa. Lyhyt yhteenveto:
Aggressiopotentiaali Aggressio lisääntyy, kun toiminnan mahdollisuus estyy. Viettien toimintaympyrä
: ravitsemus-pako-saalistaminen-puolustautuminen-lisääntyminen-sosiaalisuus.
|
Mika Myyry
© Kirsi Karlamaa
http://www.schutzhund.fi