Pentti Rapila on osallistunut kolme kertaa suojelun MM-kisoihin kolmella eri koiralla, kaksi kertaa Pohjoismaiden mestaruuskisoihin kahdella eri koiralla sekä Suomen mestaruuskisoihin kahdeksalla eri koiralla. Tämän lisäksi Pentti Rapila on tuomari, koulutusmaalimies, kilpailuavustaja sekä kasvattaa saksanpaimenkoiria kennelnimellä Sientje’s. Nuoren koiran koulutus- aihe herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä lauantain yleisössä ja Penalle varattu aika ei riittänyt valitettavasti koko esityksen läpikäyntiin. Pena painotti esityksessään sitä mikä on kasvattajan osuus tiedonjakamisessa ja koirakon eteenpäin ohjaamisessa.

Mitä kasvattajan tulisi kertoa koiranohjaajille?

Pentujen uusien omistajien on vaikea kouluttaa pentujaan, jolleivat he  tunne koiran oppimisteoriaa. Oppimisteoria voidaan jakaa kahteen osaan – klassinen ehdollistaminen eli tunneoppiminen sekä instrumentaalinen oppiminen eli välineellinen (tekninen) oppiminen. Klassisessa ehdollistamisessa koira käyttää viettejään ja vaistojaan ja se oppii negatiivisten ja positiivisten kokemusten kautta. Esimerkiksi koulutuskenttään koira voi yhdistää positiivisia tai negatiivisia asioita, riippuen siitä miten koulutus on onnistunut. Instrumentaalisessa oppimisessa koira oppii yhdistämään ulkoisen tekijän viettipäämäärään pääsemiseksi.

Dobermanni on yksi vaikeimmin hallittavista koirista ja sillä on yleensä voimakas tahto. Dobermannille ei sovi pelkästään positiivinen vahvistaminen. Mitä voimakasviettisempi koira on kyseessä, sitä enemmän koira haluaa toteuttaa omaa toimintaansa ja tällöin on ohjaajan arvovalta todella mittarissa! Miksi koira ei sitten tottele? Yleensä syynä on se, että koiraa ei ole opetettu yhdistämään tiettyä käskyä toivottuun toimintoon eli koira on huonosti koulutettu ja ohjaaja vaatii liikaa. Toinen yleinen syy on se, että koira tietää mitä siltä odotetaan, mutta jokin ulkoinen voimakkaampi ja mielenkiintoisempi tekijä häiritsee tehtävän suorittamista. Koira valitsee aina sille itselleen mieluisimman vaihtoehdon, joten voimme ohjata koiran tekemistä kahdella tavalla: oikeaa ja hyväksyttävää toimintaa kiitetään ja kielteistä, väärää toimintaa ojennetaan.Riittävä ojennus on sellainen, että saadaan koira mielistelemään ohjaajalleen – tätä kutsutaan myös aktiiviseksi väistämiseksi. Aktiivinen väistäminen tulisi saada aikaan jo pentuna. Taitava kouluttaja pystyy toki saamaan riittävän ojennuksen aikaan vanhemmallekin koiralle. Koiran kouluttaminen on yksinkertaisesti osoittamista koiralle mikä on oikein ja mikä on väärin!
Kaiken koirankoulutuksen peruspilari on laumajärjestys – ohjaajan tulee saavuttaa tai hankkia luottamuksellinen laumanjohtajan asema. Mitä sääntojä kuuluu tähän laumanjohtajuuteen? Laumanjohtaja on oikeudenmukainen, määrätietoinen (erottaa aina oikean ja väärän), vaatimuksissa kohtuullinen (ei vaadi sellaista mitä koira ei osaa) ja ehdoton auktoriteetti.

Pentu tulee kotiin

Mitä kokemattomampi perhe, sitä enemmän kasvattajan tulisi tukea uusia omistajia. Lähtökohta pennulle uudessa kodissa on se, että se on siellä aluksi aivan yksin. Pennun tulisi löytää paikkansa uudessa laumassa ja leimaantua ohjaajansa. Koiralla tulisi olla yksi ohjaaja, yksi laumanjohtaja – ohjaajan tulee saavuttaa laumanjohtajan asema ja säilyttää se koko koiran elämän ajan. Koiran tulee saada luottamus ja hyväksyntä laumanjohtajalta. Koiran on oltava laumansa alin eli tämä tarkoittaa sitä, että lapsiperheessä myös lapsilla olisi oltava mahdollisuus ojentaa koiraa väärästä toiminnasta. Pentua voi heti alkaa opettamaan vahvistamalla sitä positiivisesti esim. antamalla heti ruokaa  koiran istuessa omaehtoisesti (tai käskystä) ja kehutaan ”hyvä”. Hyvä käskyyn pennun tulee reagoida häntää heiluttamalla. Muista kehuessasi koiraa miten käytät oma äänensävyäsi, ei aina samalla monotonisella äänellä, vaan kehutaan iloisesti. Ensimmäinen vaativa käsky on ”ei”, sillä saadaan koira keskeyttämään toiminto. Kielto on aina määrätietoinen ja tiukka. Kielto annetaan koiralle vain silloin, kun pystytään heti puuttumaan sen toimintaan. Muista, että koiran heti on eri kuin ihmisen heti – ei kannata huudella kylpyammeesta ”ei”, jollei sieltä päästä heti ojentaman koiraa, joka pureksii lampun johtoa. Koiran on saatava pentuna olla myös koira ja sille on annetava oma rauhansa. Luo pennulle turvallinen olo uusissa tilanteissa ottamalla se vaikka syliin. Laumanjohtajan oikeuksiin kuuluu hampaiden katsominen ja kynsien leikkuu, jos pentu murisee sitä ei saa hyväksyä. Murina voi vahvistua, jollei sitä kielletä – ohjaajan on puututtava tämäntyyppisiin asioihin heti.

12 viikkoa – 5 kuukautta

Lähtökohta tässä ikävaiheessa on se, että pentu on hyvin leimaantunut laumaansa ja se kiinnostuu yhä enemmän ympäristöstä. Tavoitteena on opettaa tässä vaiheessa pennulle kontaktin ottaminen isäntäänsä rauhallisessa tilassa esim. seuraavasti: laitetaan nakki pöydälle, odotetaan katsekontaktia ja pentu saa ottaa nakin vain katsekontaktista. Tällä tavoin muodostetaan kolmio, joka jatkuu myöhemmin pallon kanssa kentällä. Harjoittelu tehdään vielä leikin varjolla (ruoka), pyritään työskentelemään häiriöttömässä tilassa ja tehdään toistoja erilaisissa arkipäivän tilanteissa. Erityisesti pyritään välttämään käskyjä tilanteissa, joissa koira ei tottele (esim. liika häiriötä) – käskyt, joihin ei päästä puuttumaan menettävät lopulta merkityksensä! Häiriöitä tulee pikku hiljaa itse lisätä niin, että häiriön määrää pystyy itse säätelemään. Häiriötilanteita voi sopia esim. treeniporukassa ja muistaa vaatia koiralta vain sen verran mitä sille on opetettu, ei enempää. Mitä suurempi auktoriteetti ohjaaja on koiralleen, sitä vähemmillä pakotteilla pärjätään.
Koiraa palkitaan oikeasta suorituksesta – opetellaan esim. seuraavia  positiivisia asioita: luoksetulo, istuminen (eteen-tänne),”seuraaminen” ja katsekontakti. Negatiivisia asioita: pahantekoon puututaan voimaakkaamin ja opetetaan ”irti”

Ensimmäinen vuosi on tärkein koiran elämässä, mitä epävarmempi koira on sitä enemmän sitä pitää sosiaalistaa ja totuttaa. Sen kanssa liikutaan junassa, bussissa ja  käydään keskustan vilinässä. Epävarmuutta ei saa koskaan inhimillistää – pennun kanssa on tilanteesta ja koirasta riippuen mentävä yhdessä katsomaan sitä pelottaavaa asiaa, ja yhdessä todettava, ettei tässä ole mitään hätää. Epävarmoissa tilanteissa annetaan koiralle myös mahdollisuus itsenäistyä eli koiralle on annettava mahdollisuus aluksi kohdata epävarmuus itsenäisesti ja voittaa pelkonsa. Näissä tilanteissa täytyy aina muistaa koiranpennun ikä ja sen kohtaaman uhan suuruus, ettei vaadita liikoja.

6 kuukautta – 9 kuukautta

Kotikoiran tai kilpakoiran koulutus on tähän asti lähes samantapaista, jokainen koira täytyy kuitenkin kouluttaa. Tarvitseeko kotikoiraa kouluttaa tottelevaisuuskentällä? Kotikoira tarvitsee yhtä lailla auktoriteetin eikä se saa vetää hihnassakaan, mutta ei välttämättä tarvitse samanlaista katsekontaktia kuin kilpakoira. Ohjaajien, joilla on kipinä kisaamaan, tulisi saada yksilöllistä koulutusta koiransa kanssa. Kasvattajilla onkin haastavaa saada koirakot oikeisiin ryhmiin. Lähtökohta tässä ikävaiheessa on se, että koira ymmärtää mitä opetetut käskyt tarkoittavat ja kiinnostus ulkopuolisia ärsykkeitä kohtaan kasvaa. Tavoitteena on vahvistaa teknisesti käskyjen merkitystä, vaatia pitkäjänteisyyttä, vaatia patoamista, saada koiralle halu tehdä töitä ja saada koira seuraamaan ja ymmärtämään ohjaajan liikehdintää. Harjoittelu tehdään edelleen pääasiassa häiriöttömässä tilassa, (talutin mukaan), kenttä/arkipäivän tilanteita ja puututaan virheisiin sopivalla ojennuksella. Koiralle saadaan yleensä helposti halu tehdä töitä eli tämä tapahtuu esim. opettamalla koiraa leikkimään voimakkaammin – yleensäottaen palveluskoiralla on aina halu leikkiä! Palkitseminen muuttuu kohtuullisemmaksi; voimakastahtoisella koiralla ei turhan paljon palkintoja, tällöin jää jatkoon paljon enemmän resursseja millä sitä palkita. Opetettavia perusasioita tässä iässä mm. ohjaajalle lelun tuominen (autetaan pitkän liinan kanssa), lelusta irroittaminen, patoaminen (pidennetään aikaa viettipäämäärän saamiseksi), luoksetulo, eteen istuminen, maahanmeno, paikalla pysyminen, noutokapula (kontrolloitu leikkiminen) ja noutokapulan pitäminen. Lelusta irroittaminen tehdään vasta, kun koira todella haluaa lelun. Jos irti käsky tuottaa taistelua, koira pelkää menettävänsä lelun. Irti on opetettava liina löysällä, niin ettei koira tunne menettävänsä lelua.

Koiran viettitaso on parhaimmillaan, kun koira on ns. toiminta-alueella – silloin se on keskittynyt, varmassa olotilassa, energinen ja kontaktinhaluinen. Koirakkoa ilmentää silloin korkea tekninen osaaminen, yhteistyö, nopeus ja energisyys. Taitava ohjaaja osaa ajaa koiransa toiminta-alueelle. Koira on pois toiminta-alueelta, kun se on ali- tai ylivireinen. Koiran saa energiseksi oikea-aikaisella palkitsemisella, sopivalla palkitsemisen määräällä (ei liikaa, ei liian vähän) ja hyvällä teknisellä osaamisella.

10 kuukaudesta eteenpäin 

Palkitseminen tehdään viettiä nostavasti, palkitaan suorituksesta sekä pidennetään samalla patoamisaikaa. Lähtökohta tässä ikävaiheessa on se, että ohjaaja on koiralle ehdoton numero yksi, ehdoton auktoriteetti ja käskyn toteuttaminen on määrätietoista. Tavoiteena tästä eteenpäin on käskyn tarkempi kunnioittaminen, liikkeiden nopea toteutus, patoaminen ja tottelevaisuusliikkeiden yhdistäminen paloista kokonaisuudeksi. Harjoittelu tehdään pääasiassa kentällä häiriöiden alla ja virheisiin puututaan määrätietoisesti. 

Alusta asti on muistettava, että kenttä on ohjaajan ja koiran välinen leikkipaikka. Koirakon meno kentällä on näyttävää, kun koiralla on oikea vire, hyvä koulutustaso ja ohjaajana luotettava auktoriteetti.