SDY:n Koe- ja Koulutustoimikunta järjesti Suomen Kennelliiton kerhotiloissa 8.5.2006 luennon aiheesta ”tasapainoisen kontaktin luominen ja sen merkitys kilpailukoiran suoritustasoon”. Luennoitsijaksi oli kustuttu Paavo Rapila. Paavo Rapila on toiminut hyvin  pitkällä ja monipuolisella  koiraurallaan mm. koetuomarina, luonnetestituomarina, koulutusohjaajana, kilpaluavustajana, koulutusmaalimiehenä sekä koe- että työkoirille, koiran kouluttajana ja kilpailijana kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Paavolla on suojelussa  kuusi Suomen mestaruutta ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta.
 

Mikä on kontakti?

Kontaktilla tarkoitetaan koiran ja ohjaajan välisen katsekontaktin lisäksi koiran ja ohjaajan välistä henkistä suhdetta. Tämä henkinen suhde on verrattavissa ”rakkaussuhteeseen; se on molemminpuolinen juttu. Hyvä kontakti on siis kokonaisvaltainen koiran ja ohjaajan välinen suhde, joka ei ole hetkellinen vaan pysyvä. Kontakia ei rakenneta kikoilla eikä tempuilla. Kun kontakti on kunnossa, koiran ja ohjaajan välinen vuorovaikutus toimii. Jos ei ole kontaktia, koira ei kuuntele eikä oppimistakaan juurikaan tapahdu.
Miten hyvä kontakti ilmenee? Hyvä kontakti on koiran tarkkaavaisuutta ohjaajaa kohtaan ja yhteistyöhalua. Ohjaaja on se, joka käynistää kaikessa toiminnassa koiran motivaation ja lisäksi hyvään kontaktiin kuuluu se, että ohjaaja on ehdoton auktoriteetti. Minkälainen kontaktin tulisi olla? Kontaktin pysyvyys ja syvyys riippuu koirakon tavoitteista; mitä korkeammalla tavoitteet ovat esim. kilpailukoiran osalta sitä paremman kontaktin tulee olla. 
Oikeanlainen kontakti on hyvin tärkeää, sillä kaikenlainen koiran kanssa tapahtuva toiminta rakentuu se varaan. Koiran kouluttaminen vaikeutuu – kilpakoiran koulutusta ei pitäisi  edes aloittaa ellei kontaktia ole. Kontakti on oppimisen perusta ja kivijalka.

Koiraa motivoiva koulutus

Koiran koulutus tulisi olla n. 70%:sesti positiivsta vahvistamista. Positiivista vahvistamista tapahtuu, kun koulutustilanteeseen lisätään jotain mielyttävää toiminnan yhteydessä esim. leikkiminen, kehuminen tai makupala. Kouluttajan oikea-aikaiseen toimintaan lisättynä näiden palkkioiden/palkkion oikea käyttö tuo lisätehoa koulutukseen. Palkitsemisen tulisi olla nopeata ja täsmällistä, kun haluttu reaktio tapahtuu. Jos kouluttaja käyttää palkkiota oikein, hän kykenee muokkaamaan koiran toimintaa pelkästää antamalla palkkion nopeasti. Koira oppii siitä, mikä johtaa menestykseen (positiivinen vahvistaminen) ja välttää sitä mikä ei johda (huomiotta jääminen tai negatiivinen palaute). Positiivisella vahvistamisella ei ole varsinaisesti haittapuolia, pahin uhka on ehkä se, että jos palkitseminen on jatkuvasti vääräaikaista, mitään edistystä ei tapahdu. Positiivinen vahvistaminen vaatii sen, että on olemassa jotain millä koiran voi palkita. Jos koiralla on huono saalisvietti, eikä se ole ahne eikä laumaviettinen, voi ongelmaksi muuttua  millä palkitseminen tapahtuu? 
Negatiivisella vahvistamisella/palautteella pyritään estämään väärää toimintoa ja määrä positiiviseen vahvistamiseen täytyy olla huomattavasti pienempi. Negatiivisessa vahvistamisessa täytyy olla erittän johdonmukainen, jotta rangaistuksen merkitys säilyy oikeana.

Kontaktin luonti

Hyvä suhde luodaan jo pentuiässä.Seurustele ja leiki pennun kanssa paljon. On hyvä opettaa pennulle jo pienenä, että kaikki aktiivisuus on lähtöisin ohjaajasta. Pikkuhiljaa leikin seassa aletaan opettaa pennulle asioita. Leikkeihin syntyy säännöt. Ensimmäiset kuusi kuukautta pennun elämässä ovat tärkeimmät hetket kontaktin luomiseen.
Kontakti on rakennettava pennusta lähtien suunnitelmallisesti. Kontaktin luonnissa on huomioitava, että koirayksilöt ovat luonteeltaan erilaisia; ohjattavuus, itsenäisyys, kovuus ja tempperamentti vaihtelevat. Hyvän kontaktin luonti edellyttää innostusta yhteisiin asioihin. Esimerkiksi pennulle opetetaan jo heti, että  koulutuskenttä on kiva paikka ja siellä tehdään mukavia asioita yhdessä. Koiran on myös pystyttävä olemaan koira, sen on saatava välillä juosta, haistella ja leikkiä – ihmisen täytyy ymmärtää koiran luontaiset tarpeet. Toisaalta koiralle on luotava tietyt rajat; nämä rajat tulee nimenomaan kouluttaa koiralle. Pentu pitää opettaa noudattamaan tahtoasi, esim. kulkemaan taluttimessa. Joissain asioissa kannatta siis olla tiukka ja johdonmukainen, jotta pentu oppii rajojen olemassaolon. Kontakti luonti vaatii toistensa kunnioitusta. Erittäin tärkeää on muistaa, että ohjaajan tulee viedä koiraa eteenpäin koiran ehdoilla. Kaiken kontaktin luonnin perustana on kuitenkin se, että koira kunnioittaa laumanjohtajaansa.

Laumatunne

Laumatunteen vahvistaminen auttaa kontaktin luonnissa. Pennun kanssa ollaan paljon yhdessä; sen kanssa nukutaan ensimmäiset yöt. Laumatunnetta ja leimautumista voi vahvistaa heti pennun saavuttua uuteen kotiin esimerkiksi reippaalla metsälenkillä pimeässä. Metsässä liikutaan ripeästi niin, että pennulla on välillä vaikeuksia pysyä perässä, välillä istutaan kannonnokassa ja jutellaan ohjaajan luona turvassa (sylissä) – leimautuminen vahvistuu, sillä pimeä ja outo ympäristö vahvistavat ohjaajan turvallisuuden tuntua. Tässä harjoituksessa pentu pyrkii välttämään laumanjohtajan epäsuosioon joutumista ja lauman hajoamiamista ja pentu korjaa tilannetta pyrkimällä takaisin lauman piiriin eli ohjaajan luo. Leimautumista tapahtuu merkittävissä määrin vain pentuna, leimautuminen on siis rajoitettu tiettyyn ikään ja kehitysvaiheeseen.
Laumatunnetta voi vahvistaa myös leikeissä; pentua voi ”työntää pois” leikkittäessä – vaikutus on yleensä päinvastainen eli pentu haluaa voimaakkaamin tulla ohjaajan luo. Pentua pyritään palkitsemaan omaehtoisesta ohjaajan ”haastamisesta” leikkiin ja pennun kanssa leikitään myös  ns. ”selätyksiä”. Ohjaajan tulee aina huomioida yksilön rajat; varsinkin aktiivisen väistämisen vahvistamisessa, joka pohjautuu seuraaviin toimintoihin: käsky-jännite-nopea palkkio.

Vietin vahvistaminen (motivaatio)

Motivaatiota voidaan  lisätä sekä saalis- että ravinnonhankintavieteillä. Saalisviettiä vahvistetaan koulutuksessa käyttämällä palloa, patukkaa tai muuta saalisviettiä aktivoivaa esinettä. Harjoitusten tulisi olla lyhyitä, nopeita ja koiraa innostavia – kaava harjoituksissa suurinpiirtein tulisi kulkea näin: avainärsyke – toiminta – päämäärä. Ohjaaja on aina leikin käynnistäjä ja koiran paras leikkikaveri. Jotta ohjaajan merkitys ei vähene, koiran ei saisi antaa leikkiä yksikseen liikaa eikä leikkiä liikaa myöskään  muiden koirien kanssa. Jos halutaan leikkiä muiden koirien kanssa, sen tulisi aina taphtua muualla kuin koulutuskentällä – koulutuskenttä on varattu vain ohjaajan ja koiran välisiin mukaviin hetkiin.
Kun kontakti on oikein rakennettu, koira on oppimishaluinen ja –kykyinen ja tarkkaavainen. Koulutuksessa se ei kytke negatiivista vahvistusta ohjaajaan vaan opittavaan asiaan. Harjoitukset ovat sekä koiralle ja ohjaajalle kivaa yhteistyötä.

Koulutuksen kolme vaihetta
Lopuksi voisi edelläkerrotun  kontaktin luomisen tärkeyden ja pohjatyön kiteyttää koulutuksen kolmeen eri vaiheeseen:
 

1. Motivaatio
• Myönteien suhtautuminen
• Vietin kanavoiminen ärsykkeestä oikeaan toimintaan
2. Tottelevaisuus
• Varmuus
• Väistämiskäyttäytymien
• Viettimotivaatio heikkenee
3. Lisämotivaatio
• Nopeasti viettipäämäärän savuttaminen oikealla toiminnalla
• turhautus