Valmentautumisen psykologia kilpaurheilussa |
Urheilupsykologi ja psykologian lisensiaatti Satu Kaski luennoi Finnish Working Rottweiler Clubin tilaisuudessa helmikuussa valmentautumisen psykologiasta kilpaurheilussa. Luennon sisältö painottui tavoitteiden asettamiseen ja henkisiin kehitystavoitteisiin. Menestyäkseen kilpaurheilussa niin pitkälle kuin rajat antavat myöden, pitää kilpailijalla olla myös vahva henkinen lujuus. Kaksi fyysisesti samantasoista kilpailijaa saattavat päätyä täysin eritasoisiksi juuri henkisten ominaisuuksiensa ansiosta. Kansanomaisesti voidaankin puhua pään kestämisestä. Mentaalinen valmennus on tietoista vaikuttamista mieleemme, ajatteluumme ja sitä kautta tekemiseemme. Mentaalinen osaaminen vaatii harjoittelua siinä missä mikä muukin ominaisuus. Perus mentaaliset taidot liittyvät itsetuntemukseen, motivaatioon, keskittymiseen ja oppimiseen. Mitä valmentautumisen psykologia on? Kilpaurheilussa valmentautumisen ajatus
on läsnä koko ajan sekä harjoittelussa että itse kilpatapahtumassa.Valmentautuminen
on sisäistä dialogia: ajatellaan mahdollisia omia epäonnistumisia,
onnistumisen tunteita, sitä miten kilpailuissa ollaan ja miten siihen
valmistaudutaan. Se on myös ohjaajan ja koiran välistä vuorovaikutusta
– toinen koira sietää ohjaajavirheitä enemmän kuin
toinen. Valmentautumisessa on keskeistä itse havannoida omaa käyttäytymistään:
miten teen asioita, miten tukea onnistumista ja mikä estää
onnistumiseni?
Tavoitteiden asettaminen on ensimmäinen
askel valmistautumisessa. Kilpailullinen tavoite voi olla esimerkiksi sijoitus
kisassa, tietyt henkilökohtaiset lopputulospisteet tai kisaaminen
SM- tai MM-kisoissa. Kilpailullinen tavoite jaetaan ns. prosessitavoitteisiin.
Prosessitavoitteiden tarkoitus on jakaa kisasuoritus pieniin osiin ja vastata
itse kysymykseen: mitä tämä tavoite vaatii minulta?
Huippusuoritukseen vaikuttavat tekijät Keskeiset tekijät ovat käsitys itsestä kilpailijana, itsetunto, itseluottamus ja oma pystyvyyden tunne. Varsinkin itseluottamus heilahtelee ihmisillä ja tähän heilahteluun vaikuttavat satunnaiset tekijät. Yksi vaikeimmista hallittavista tekijöistä on itsesäätelymekanismin osaaminen: keskittyminen ja erityisesti tunteiden säätely. Normaalissa elämässä ihminen joutuu koko ajan säätelemään itseään ja tunnetilojaan. On opittava kestämään mielen kepposia, epäonnistumista. On löydettävä juuri se minulle sopiva keskittymistila – osattava elää hetkessä ja silti aina pystyttävä harjoittelemaan keskittymistä. Valmentautuminen on jatkuvaa mielen treenaamista. Tavoitteiden asettamisen jälkeen yksi suoritukseen vaikuttava tekijä on tietysti laadukas ja tavoitteiden suuntainen harjoittelu. Harjoittelussa on vaikeinta tietää oma taso. Omaa tasoa on seurattava ja ymmärrettävä omien suoritusten tason hajonta. Aina ja jatkuvasti kukaan ei pysty huippusuoritukseen ja yksittäisen piikin pohjalta tapahtuva oman tason yliarviointi voi olla kohtalokasta. Kilpailuun valmistautuminen Harjoittelu, jossa harjoitellaan myös
kilpailusuoritusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on hyvin tärkeää.
Kilpailutilanteen on oltava riittävän tuttu, jotta siitä
saa rauhallisen otteen. Jokaisen olisi hyvä luoda itselleen valmiit
kilpailurutiinit ja käydä mielessään joka kerta kilpailupäivä
läpi. Valmistautumisen tueksi hyvä työkalu on taulukko,
johon kirjataan tapahtuma, tapahtuman luoma tunne ja ajatus sekä sen
merkitys ja tuntuma kehossa. Itsensä analysointi, mitä käy
läpi tunteissa ja kehossa, tekee valmistautumisesta tutumpaa. Koira
käy ihmistä läpi pääasiassa ihmisen kehon kautta,
joten esim. kehon jännittyneisyys saattaa vaikuttaa itsemme lisäksi
myös koiran käytökseen kilpailutilanteessa.
Taulukon ja muiden seuranta- ja analysointivälineiden
käyttö kisoihin ja treeneihin valmistautumisessa on työlästä
ja edellyttää paljon vaivannäköä. Näiden
työvälineiden kautta opit tuntemaan itsesi
Yksi vaikeimmin hallittavista asioista on virhe keskellä suoritusta. Yksittäinen virhe ei saisi laskea ohjaajan kilpailuvirettä tai keskittymistä, sen tulisi olla vain piikki suorituksen lomassa. Epäonnistumisen mahdollisuus on aina otetava huomioon eikä siitä saa tulla liian suurta ja paisuteltua ”mörköä”. On toisaalta luonnollista pelätä virheitä ja niistä tulevia seuraamuksia, koska meitä pelottaa tuntematon ja tietämättömyys siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.Virheiden syntyminen ja niihin reagoiminen tulee jo ”opetella” omissa harjoitteluryhmissä. Jo treeneissä opetellaan virheen hyväksymistä ja sen vaikutusta suoritustilaan. Epäonnistumisen pelko on uskallettava käydä läpi: mitä jos mokaan (mitä sitten?) – nollatulos: mitä muut ajattelevat? (huono lähestyminen). Epäonnistumisen läpikäymisessä on mentävä oman mukavuusrajansa yli – joudutaan usein kohtaamaan oma ahdistus ja pelko. Tämän rinnalle on löydettävä uusi ajatusmalli. Jollei sinulla ole onnistuneita suorituksia tai olet aloittelija, löytyvät onnistumisen tunteet usein mielikuvaharjoittelusta. Kilpailu on paikka, jossa itse näytän
itselleni mitä minä ja koirani osaamme. Tavoitteena voi olla
se, että tässä kilpailussa minä katson osaanko keskittyä,
ei mitään muuta. Jokainen koe on oma tavoitteensa; prosessi kohti
parempaa ja parempaa tulosta. Ulkopuolisten tekijöiden (yleisö,
tuomari ) poissulkeminen voi olla aluksi haastavaa ja se edellyttää
vaivannäköä. Huomio tulee suuntautua siihen mitä minä
ja koirani teemme yhdessä.
Parempi kuin minä:
Huonompi kuin minä:
Tämän jälkeen voi itse arvioida jokaisen kohdan erikseen vaikka asteikolla 1-6 ja näet missä asioissa sinulla on eniten kehitettävää. Alisuoriutuminen Huolimatta hyvästä valmistautumisesta
voi siltä käydä niin, että suoriudut kokeessa alle
oman tasosi.
Alisuoriutumisen tunnuspiirteet 1. Käsitys omasta valmistautumisesta Valmistautuminen on hyvin tärkeää ja sen täytyy vastata todellisuutta. Jos se ei vastaa todellisuutta, itsehavainnointi on puutteellinen. Harjoittelun laatu: olo, että on tehnyt tehokkaasti, vaikka tosiasiat kertovat muuta. Onko itse kilpailutapahtumaan kuuluvat valmistautumiset ja turvallisuutta tuovat rutiinit onnistuneet? 2. Motivaatio ei riitä Sisäinen palo on sammunut/hiipunut,
joka näkyy muun muassa ns. leipääntymisenä, ”sama se”,
miten tämä suoritus menee. Motivaation, halun puuttuminen näkyy
myös siinä, että merkityksellisyyden tunne on muuttunut:
”kunhan menee jotenkin”. Tavoitteen asettelussa ilmenee myös epäonnistumisia.
3. Keskittyminen ei onnistu Ohjaaja ei osaa eikä jaksa pitää yllä tilanteeseen sopivaa keskittymistä, vaan hän keskittyy epäolennaisiin asioihin. Itse tekeminen jää kokonaan sivuseikaksi. 4. Liiallinen vaativuus Jos ohjaaja on perfektionisti, pienikin
epäonnistuminen saa aikaan luovuttamisen. Liiallisesta vaativuudesta
seuraa haitallista kilpailujännitystä. Taustalla voi olla ”mörkönä”
epäonnistumisen mahdollisuus.
5. Alhainen itseluottamus Muut ovat saaneet henkisen yliotteen, jolloin peli on jo hävitty. Ohjaajan minä -pystyvyyden tunne on alhainen: en osaa, en pysty. Lisäksi hallinnan tunne on heikko: epäonnistumisen ennakointi, jolloin negatiivinen noidankehä on valmis. Treeniryhmän kouluttajan tulee välillä mennä ohjaajsta vähän ”kauemmaksi” kyetäkseen näkemään ja arvioimaan tilanteen paremmin. Ohjaaja on opetettava keskittymään omaan suoritukseensa, kilpailutavoitteet on prosessissa ja tekemisessä, ei tulostavoitteissa. Ohjaajan pystyvyyden tunnetta tulee vahvistaa (ei liian korkeita tavoitteita), jota kautta itseluottamus kasvaa. Kilpaurheilussa onnistumisen ja menestymisen
taustalla on aina paljon työtä. Menestyminen edellyttää
kokonaisvaltaista valmennusotetta. Tämä tarkoittaa sitä,
että valmennuksessa paneudutaan koiran osaamiseen ja omiin henkisiin
tekijöihin yhtä lailla. Myös ohjaajan elämäntilanne
vaikuttaa siihen, miten hän pystyy sillä hetkellä harjoittelemaan.
Psykologiset tekijät ovat siis aina läsnä valmennuksessa
ja valmentautumisessa. Ihminen ei kuitenkenkaan alituisesti jaksa kehittää
itseään eli täytyy muistaa myös välillä olla
itselleen armollinen eikä vaatia mahdottomuuksia.
Satu Kasken luennosta koonnut Kirsi Karlamaa
|
Mika Myyry
© Kirsi Karlamaa
http://www.schutzhund.fi