Teksti: Kirsi Karlamaa ja Mika Myyry/Dobermann-lehti 2/2005
Saksan dobermannyhdistyksen
kehittämän ZTP-testin tarkoituksena on tutkia dobermannien soveltuvuutta
jalostukseen ja sulkea soveltumattomat yksilöt jalostuskäytön
ulkopuolelle. Viime vuonna ZTP-testiämme tuomaroinut Norbert Daube
kertoi, että Saksassa dobermannien luonne on lähtenyt paranemaan
ZTP:n myötä. Hän toivoi ja kehoitti myös suomalaisia
yksittäisiä koiranomistajia tuomaan koiransa testiin, jotta he
näkisivät itse koiransa ominaisuudet. ZTP-testi tehdään
kaikkialla samoilla säännöillä ja sitä saavat
arvostella vain siihen koulutetut tuomarit. Suomessa ZTP-testi on täysin
vapaaehtoinen eikä se rajoita millään lailla koiran käyttämistä
jalostukseen. Toivottavasti tänäkin vuonna saamme tarpeeeksi
osallistujia testiin. Tässä artikkelissa on pyritty antamaan
ajatuksia, vinkkejä ja vihjeitä ZTP-harjoitteluun.
ZTP-testi alkaa ulkomuotoarvostelulla; koiran rakennetta
ja ulkomuotoa verrataan FCI:n viralliseen rotumääritelmään
kiinnittäen näyttelyistä poiketen huomiota erityisesti käyttöominaisuuksien
kannalta merkityksellisiin seikkoihin mm.purentaan, luustoon, lihaksistoon
ja liikkumistapaan. Koiran arvosteleminen alkaa heti, kun koirakko saapuu
ulkomuotoarvosteluun – tuomari tarkkailee koiran käyttäytymistä
kuten rauhallisuutta ja luoksepäästävyyttä.Ulkomuotoarvostelussa
juoksutuksen ja hampaiden näytön lisäksi koiraa seisotetaan
tasaisella alustalla, jossa sen korkeus mitataan.
Ulkomuotoarvostelussa harjoiteltavaa: Koirakko tulee
kentälle yhdessä ja rennossa olotilassa. Koira on viritetty oikeaan
mielentilaan vaikka pallolla; testissä voivat samat henkilöt
olla auttamassa koiraa kuin harjoituksissa. Koiran juoksuttaminen
on mietitty etukäteen, seisotuksessa apuhenkilö on mukana pallon
tai muun vastaavan kanssa. Seisomista kovalla ja liukkaalla alustalla
kannatttaa harjoitella – aina kun koira tuodaan alustalle, saa koira vaikkapa
pallon tai ruokaa palkinnoksi lyhyen seisomisen jälkeen.Joillekin
koirille ”mittatikun” asettaminen oikealle paikalleen saattaa tuottaa vaikeuksia,
joten sitäkin kannattaa kokeilla ennen testiin tuloa.
Ryhmäliikkeissä ohjaaja kulkee koiran
kanssa kentällä tuomarin määräämiin
suuntiin. Yleensä ryhmäliikkeet alkavat kentällä siten,
että koirakko kulkee edellä ja ihan koirakon takana seuraa
noin 10 ihmisen rivistö – koirakko kääntyy ja kulkee rivistön
läpi ja rivistö kääntyy välittömästi
koiran perään. Rivistössä olevilla ihmisillä jollain
on sateenvarjo, joka aukeaa satunnaisesti sekä ”rämistelykanisteri”,
jolla saadaan satunnaisia ääniryöppyjä aikaan. Koirakkoa
voidaan myös pyytää kulkemaan ihmisryhmässä tai
pujottelemaan paikallaolevan ihmisrivistön välissä tai koirakko
kulkee pari kertaan ihmiskujan läpi, joka taputtaa käsiään
koiran kulkiessa sen läpi. Koirakko käy mahdollisesti myös
tervehtimässä henkilöä, joka kätellessä avaa
samalla sateenvarjon. Näissä liikkeissä koirilla ei
yleensä ole ollut ongelmia.
Ryhmäliikkeistä kannattaa harjoitella
ainakin sumputusta. Sumputuksessa koira istuu ohjaajan vierellä ja
koirakon ympärille muodostavat nämä 10 ihmistä suuren
ympyrän. Tuomarin käskystä kaikki ihmiset lähtevät
samalla hetkellä koiraa kohti (koirakko pysyy paikallaan) ja muodostavat
tiiviin ”sumpun” koiran ympärille.
Toinen ryhmäliikkeissä yleensä harjoitusta
vaativa osuu on tolpposuus. Ryhmäliikkeet loppuvat tolppaosuuteen
ja koiraa tolppaan viedessä ammutaan vähintään 15 metrin
päässä kaksi laukausta 6mm pistoolilla – tässä
vaiheessa tuomarin on erottettava selvästi toisistaan lauakausarkuus
ja laukauskokemattomuus. Tolpalla tarkoitetaan maahan ruuvattua maaruuvia,
johon on kiinnitetty noin 10 metrin liina. Koira jätetään
yksin avonaiselle kentälle ja noin 5 minuutin yksinolon jälkeen
tuomari lähtee koiran luo. Tuomari kiertelee koiran ympärillä,
poistuu ja palaa uudelleen – tuomari saattaa tiputtaa maahan jonkin
esineen, tai jäädä seisomaan koiran taakse tai tuijottaa
koiraa.
Ryhmäliikkeissä harjoiteltavaa:
Sumputuksen harjoitteleminen aloitetaan pienellä
ihmismäärällä koiran kiinnittämättä
ihmisiin juurikaan huomiota esim. kahdella ihmisellä - koira saa sumputuksessa
aina kehuja,taputuksia ja makupaloja. Ihmiset voivat tulla koiran luo aluksi
yksitellen niin, että loppujen lopuksi koiran ympärillä
on monta ihmistä, joilta kaikilta koira on saanut makupalan. Ihmiset
poistuvat ja tulevat uudelleen. Koirasta riippuen palkitsemistekniikkaa
voidaan vaihdella; koira voidaan esim. vapauttaa leikkimällä
keskellä ihmisryhmää. Sumputuksen kuormitusta voidaan lisätä
pikkuhiljaa lisäämällä ihmismäärää
tai kävelyvauhtia koiraa kohden.
Tolpan harjoittelu voidaan aloittaa niin, että
koiran vie tolppaan koiralle tuttu henkilö (ei ohjaaja) lyhyeen liinaan.
Tuttu henkilö jättää koiralle makupaloja maahan - makupaloja
voi levitellä liinan rajaamalle alueelle. Alussa tuttu henkilö
hakee myös koiran pois, kun koira on syönyt makupalat ja on rauhallisessa
olotilassa. Koira on aluksi lyhyen matkan päässä muista
ihmisistä ja omasta ohjaajasta. Tätä toistetaan monta kertaa
koiran yksinoloaikaa pidentämällä ja koiran kanssa voidaan
myös leikkiä poishakiessa. Olisi hyvä, että koira osaa
leikkiä vieraan ihmisen kanssa jo ennnen näitä harjoituksia.
Kun koira oppii olemaan yksin ja olemaan vahvempi tolpassa, sitä voidaan
kuormittaa enemmän. Kuormitusta lisää pelkästään
vieraan ihmisen läsnäolo esim. vieras seisoo tolpassa olevan
koiran takana. Harjoituksissa pyritään vähitellen testinomaiseen
tilanteeseen, mutta harjoitus päättyy aina niin, että koira
saadaan rentoutuneeseen olotilaan. Kuormitukset ja leikkimiset täytyy
aina suhteuttaa kyseessä olevaan yksilöön. Olisi hyvä,
että harjoituksissa aina on paikalla kokenut henkilö, joka osaisi
lukea koiran oikean kuormitustason.
Tolpan jälkeen seuraa suojeluosuus, joka alkaa
piilosta hyökkäyksellä. Ohjaaja kulkee piiloa kohden koira
kytkettynä ja tuomarin merkistä maalimies hyökkää
koiraa uhaten, jolloin ohjaaja päästää koiran irti
ja pysähtyy itse. Koiran on käytävä epäröimättä
kiinni hihaan. Maalimies kuljettaa kuormittaen koiraa ja lopettaa tuomarin
merkistä, jolloin ohjaaja ottaa koiran hallintaan. Koiran ei tarvitse
osata irroittaa maalimiehestä. Piilostahyökkäyksen jälkeen
suoritetaan rohkeuskoe eli maalimies siirtyy noin 50 askeleen päähän
ja lähtee tuomarin merkistä hyökkäämään
koiraa kohti. Ohjaaja saa kannustaa koiraa huudoilla ja pannasta pitämällä
ja päästä koiran irti tuomarin merkistä. Koiran on
epäröimättä käytävä kiinni hihaan. Hyökkäys
loppuu tuomarin merkistä, jolloin maalimies pysähtyy.
Suojeluosuus on harjoiteltava asiantuntevan maalimiehen
kanssa. Koiran purutyöskentely aloitetaan voimakkailla saalisviettiharjoituksilla.
Koira tuntee turvaa näissä harjoituksissa, koska ne eivät
herätä tunnetta, joka ajaisi koiran puolustautumaan eli käyttämään
puolustusviettiään ja jossain vaiheessa tuloksena voisi olla
väistämiskäyttäytymistä. Väistämiskäyttäytymista
tuotetaan usein vahingossa pieniä määriä, mutta tämä
ei viettivoimaisilla koirilla johda jatkossa katastrofiin.
Otetyöskentelyn opettaminen ei ole ensimmäisiä
asioita suojelukoiraharjoituksissa, vaan täytyy odottaa muun muassa
koiran hampaiden vaihtumista ha purulihakset tarvitsevat aikaa kehittyäkseen.
Koiran puolustusvietin vahvistumista on odotettava. Puolustuskäyttäytyminen
alkaa kehittyä voimallisemmin noin 6-10 kk iässä ja kehittyy
kahteen vuoteen asti tai jopa kauemmin. Koiran on opittava tunnistamaan
ja käsittelemään omat viettinsä viettiharjoittelun
avulla. Puruharjoittelu suunnataan voimallisesti saalisharjoitteluun.
Aluksi purutyöskentely on suoraviivaista puruotteen
harjoittelua, nuorelta koiralta (alle 12 kk) ei vielä vaadita 100%:sta
puruotetta. Kun koira edistyy, aletaan kehittää koiran viettibalanssia,
tätä vaihetta voidaan kutsua vaikka viettien muovaamiseksi. Viettien
muovaaminen puolustushaluisella koiralla keskittyy kanavoimiseen eli kaiken
energian purkamiseen hihaan ja viettien vaihtamiseen alueelta toiselle
(saalisvietti-puolustusvietti ja päinvastoin). Saalispainotteisella
koiralla rakennetaan viettiharjoituksilla luottamusta ja koiraa opetetaan
niin, ettei se siirry väistämiskäyttäytymisen puolelle.
Viettejä muokataan myös siten, että koira oppii itse aktiiviseksi
maalimiehen edessä. Kun koira on aktiivinen, voidaan maalimiehen antamia
ärsykkeitä askel askeleelta vähentää. Haluttu
lopputulos on se, että koira aktivoi maalimiestä, eikä maalimies
koiraa. Tässä vaiheessa tulee tärkeäksi ohjaajan ja
maalimiehen keskittyminen tilanteeseen ja heidän välinen kommunikointi
ja koiranlukutaito. Kun koira oppii tavan, jolla se voi siirtää
omaa energiaansa paikasta toiseen (kanavointi), voidaan sen kuormitettavuutta
helpommin ja harmonisemmin säädellä.
ZTP-testiin riittää, kun koira on oppinut
hihan merkityksen ja sillä on voimakas halu antautua puruun iskemällä
lujaa kiinni hihaan. Koira on totutettu kuormitukseen ja se on varma, tasapainoinen
ja voimakas maalimiehen edessä. Maalimiehen on tiedettävä,
koska koiralla on valmiudet suorittaa ZTP-testin suojeluosuus. Koko testin
ajan ohjaajan olisi hyvä osata olla rento ja kannustava koiraansa
kohtaan. ZTP-testi ei ole varsinaisessa merkityksessä koe, jossa arvostellaan
myös ohjaajan työskentelyä – ohjaaja voi ns. auttaa koiran
käyttäytymistä testissä monella tavalla.
|