Saksan dobermannyhdistyksen kehittämän ZTP-testin tarkoituksena on tutkia dobermannien soveltuvuutta jalostukseen ja sulkea soveltumattomat yksilöt jalostuskäytön ulkopuolelle. Viime vuonna ZTP-testiämme tuomaroinut Norbert Daube kertoi, että Saksassa dobermannien luonne on lähtenyt paranemaan ZTP:n myötä. Hän toivoi ja kehoitti myös suomalaisia yksittäisiä koiranomistajia tuomaan koiransa testiin, jotta he näkisivät itse koiransa ominaisuudet. ZTP-testi tehdään kaikkialla samoilla säännöillä ja sitä saavat arvostella vain siihen koulutetut tuomarit. Suomessa ZTP-testi on täysin vapaaehtoinen eikä se rajoita millään lailla koiran käyttämistä jalostukseen. Toivottavasti tänäkin vuonna saamme tarpeeeksi osallistujia testiin. Tässä artikkelissa on pyritty antamaan ajatuksia, vinkkejä ja vihjeitä ZTP-harjoitteluun.
 

ZTP-testi alkaa ulkomuotoarvostelulla; koiran rakennetta ja ulkomuotoa verrataan FCI:n viralliseen rotumääritelmään kiinnittäen näyttelyistä poiketen huomiota erityisesti käyttöominaisuuksien kannalta merkityksellisiin seikkoihin mm.purentaan, luustoon, lihaksistoon ja liikkumistapaan. Koiran arvosteleminen alkaa heti, kun koirakko saapuu ulkomuotoarvosteluun – tuomari tarkkailee koiran käyttäytymistä kuten rauhallisuutta ja luoksepäästävyyttä.Ulkomuotoarvostelussa juoksutuksen ja hampaiden näytön lisäksi koiraa seisotetaan tasaisella alustalla, jossa sen korkeus mitataan. 

Ulkomuotoarvostelussa harjoiteltavaa: Koirakko tulee kentälle yhdessä ja rennossa olotilassa. Koira on viritetty oikeaan mielentilaan vaikka pallolla; testissä voivat samat henkilöt olla auttamassa koiraa  kuin harjoituksissa. Koiran juoksuttaminen on mietitty etukäteen, seisotuksessa apuhenkilö on mukana pallon tai muun vastaavan  kanssa. Seisomista kovalla ja liukkaalla alustalla kannatttaa harjoitella – aina kun koira tuodaan alustalle, saa koira vaikkapa pallon tai ruokaa palkinnoksi lyhyen seisomisen jälkeen.Joillekin koirille ”mittatikun” asettaminen oikealle paikalleen saattaa tuottaa vaikeuksia, joten sitäkin kannattaa kokeilla ennen testiin tuloa. 

Ryhmäliikkeissä ohjaaja kulkee koiran kanssa kentällä  tuomarin määräämiin suuntiin. Yleensä ryhmäliikkeet alkavat kentällä siten, että koirakko kulkee edellä ja ihan  koirakon takana seuraa noin 10 ihmisen rivistö – koirakko kääntyy ja kulkee rivistön läpi ja rivistö kääntyy välittömästi koiran perään. Rivistössä olevilla ihmisillä jollain on sateenvarjo, joka aukeaa satunnaisesti sekä ”rämistelykanisteri”, jolla saadaan satunnaisia ääniryöppyjä aikaan. Koirakkoa voidaan myös pyytää kulkemaan ihmisryhmässä tai pujottelemaan paikallaolevan ihmisrivistön välissä tai koirakko kulkee pari kertaan ihmiskujan läpi, joka taputtaa käsiään koiran kulkiessa sen läpi. Koirakko käy mahdollisesti myös tervehtimässä henkilöä, joka kätellessä avaa samalla sateenvarjon.  Näissä liikkeissä koirilla ei yleensä ole ollut ongelmia. 
Ryhmäliikkeistä kannattaa harjoitella ainakin sumputusta. Sumputuksessa koira istuu ohjaajan vierellä ja koirakon ympärille muodostavat nämä 10 ihmistä suuren ympyrän. Tuomarin käskystä kaikki ihmiset lähtevät samalla hetkellä koiraa kohti (koirakko pysyy paikallaan) ja muodostavat tiiviin ”sumpun” koiran ympärille. 
Toinen ryhmäliikkeissä yleensä harjoitusta vaativa osuu on tolpposuus. Ryhmäliikkeet loppuvat tolppaosuuteen ja koiraa tolppaan viedessä ammutaan vähintään 15 metrin päässä kaksi laukausta 6mm pistoolilla – tässä vaiheessa tuomarin on erottettava selvästi toisistaan lauakausarkuus ja laukauskokemattomuus. Tolpalla tarkoitetaan maahan ruuvattua maaruuvia, johon on kiinnitetty noin 10 metrin liina. Koira jätetään yksin avonaiselle kentälle ja noin 5 minuutin yksinolon jälkeen tuomari lähtee koiran luo. Tuomari kiertelee koiran ympärillä, poistuu ja palaa uudelleen –  tuomari saattaa tiputtaa maahan jonkin esineen, tai jäädä seisomaan koiran taakse tai tuijottaa koiraa.

Ryhmäliikkeissä harjoiteltavaa:
Sumputuksen harjoitteleminen aloitetaan pienellä ihmismäärällä koiran kiinnittämättä ihmisiin juurikaan huomiota esim. kahdella ihmisellä - koira saa sumputuksessa aina kehuja,taputuksia ja makupaloja. Ihmiset voivat tulla koiran luo aluksi yksitellen niin, että loppujen lopuksi koiran ympärillä on monta ihmistä, joilta kaikilta koira on saanut makupalan. Ihmiset poistuvat ja tulevat uudelleen. Koirasta riippuen palkitsemistekniikkaa voidaan vaihdella; koira voidaan esim. vapauttaa leikkimällä keskellä ihmisryhmää. Sumputuksen kuormitusta voidaan lisätä pikkuhiljaa lisäämällä ihmismäärää tai kävelyvauhtia koiraa kohden.
Tolpan harjoittelu voidaan aloittaa niin, että koiran vie tolppaan koiralle tuttu henkilö (ei ohjaaja) lyhyeen liinaan. Tuttu henkilö jättää koiralle makupaloja maahan - makupaloja voi levitellä liinan rajaamalle alueelle. Alussa tuttu henkilö hakee myös koiran pois, kun koira on syönyt makupalat ja on rauhallisessa olotilassa. Koira on aluksi lyhyen matkan päässä muista ihmisistä ja omasta ohjaajasta. Tätä toistetaan monta kertaa koiran yksinoloaikaa pidentämällä ja koiran kanssa voidaan myös leikkiä poishakiessa. Olisi hyvä, että koira osaa leikkiä vieraan ihmisen kanssa jo ennnen näitä harjoituksia. Kun koira oppii olemaan yksin ja olemaan vahvempi tolpassa, sitä voidaan kuormittaa enemmän. Kuormitusta lisää pelkästään vieraan ihmisen läsnäolo esim. vieras seisoo tolpassa olevan koiran takana. Harjoituksissa pyritään vähitellen testinomaiseen tilanteeseen, mutta harjoitus päättyy aina niin, että koira saadaan rentoutuneeseen olotilaan. Kuormitukset ja leikkimiset täytyy aina suhteuttaa kyseessä olevaan yksilöön. Olisi hyvä, että harjoituksissa aina on paikalla kokenut henkilö, joka osaisi lukea koiran oikean kuormitustason. 

Tolpan jälkeen seuraa suojeluosuus, joka alkaa piilosta hyökkäyksellä. Ohjaaja kulkee piiloa kohden koira kytkettynä ja tuomarin merkistä maalimies hyökkää koiraa uhaten, jolloin ohjaaja päästää koiran irti ja pysähtyy itse. Koiran on käytävä epäröimättä kiinni hihaan. Maalimies kuljettaa kuormittaen koiraa ja lopettaa tuomarin merkistä, jolloin ohjaaja ottaa koiran hallintaan. Koiran ei tarvitse osata irroittaa maalimiehestä. Piilostahyökkäyksen jälkeen suoritetaan rohkeuskoe eli maalimies siirtyy noin 50 askeleen päähän ja lähtee tuomarin merkistä hyökkäämään koiraa kohti. Ohjaaja saa kannustaa koiraa huudoilla ja pannasta pitämällä ja päästä koiran irti tuomarin merkistä. Koiran on epäröimättä käytävä kiinni hihaan. Hyökkäys loppuu tuomarin merkistä, jolloin maalimies pysähtyy. 
Suojeluosuus on harjoiteltava asiantuntevan maalimiehen kanssa. Koiran purutyöskentely aloitetaan voimakkailla saalisviettiharjoituksilla. Koira tuntee turvaa näissä harjoituksissa, koska ne eivät herätä tunnetta, joka ajaisi koiran puolustautumaan eli käyttämään puolustusviettiään ja jossain vaiheessa tuloksena voisi olla väistämiskäyttäytymistä. Väistämiskäyttäytymista tuotetaan usein vahingossa pieniä määriä, mutta tämä ei viettivoimaisilla koirilla johda jatkossa katastrofiin. 
Otetyöskentelyn opettaminen ei ole ensimmäisiä asioita suojelukoiraharjoituksissa, vaan täytyy odottaa muun muassa koiran hampaiden vaihtumista ha purulihakset tarvitsevat aikaa kehittyäkseen. Koiran puolustusvietin vahvistumista on odotettava. Puolustuskäyttäytyminen alkaa kehittyä voimallisemmin noin 6-10 kk iässä ja kehittyy kahteen vuoteen asti tai jopa kauemmin. Koiran on opittava tunnistamaan ja käsittelemään omat viettinsä viettiharjoittelun avulla. Puruharjoittelu suunnataan voimallisesti saalisharjoitteluun. 
Aluksi purutyöskentely on suoraviivaista puruotteen harjoittelua, nuorelta koiralta (alle 12 kk) ei vielä vaadita 100%:sta puruotetta. Kun koira edistyy, aletaan kehittää koiran viettibalanssia, tätä vaihetta voidaan kutsua vaikka viettien muovaamiseksi. Viettien muovaaminen puolustushaluisella koiralla keskittyy kanavoimiseen eli kaiken energian purkamiseen hihaan ja viettien vaihtamiseen alueelta toiselle (saalisvietti-puolustusvietti ja päinvastoin). Saalispainotteisella koiralla rakennetaan viettiharjoituksilla luottamusta ja koiraa opetetaan niin, ettei se siirry väistämiskäyttäytymisen puolelle. Viettejä muokataan myös siten, että koira oppii itse aktiiviseksi maalimiehen edessä. Kun koira on aktiivinen, voidaan maalimiehen antamia ärsykkeitä askel askeleelta vähentää. Haluttu lopputulos on se, että koira aktivoi maalimiestä, eikä maalimies koiraa. Tässä vaiheessa tulee tärkeäksi ohjaajan ja maalimiehen keskittyminen tilanteeseen ja heidän välinen kommunikointi ja koiranlukutaito. Kun koira oppii tavan, jolla se voi siirtää omaa energiaansa paikasta toiseen (kanavointi), voidaan sen kuormitettavuutta helpommin ja harmonisemmin säädellä. 
ZTP-testiin riittää, kun koira on oppinut hihan merkityksen ja sillä on voimakas halu antautua puruun iskemällä lujaa kiinni hihaan. Koira on totutettu kuormitukseen ja se on varma, tasapainoinen  ja voimakas maalimiehen edessä. Maalimiehen on tiedettävä, koska koiralla on valmiudet suorittaa ZTP-testin suojeluosuus. Koko testin ajan ohjaajan olisi hyvä osata olla rento ja kannustava koiraansa kohtaan. ZTP-testi ei ole varsinaisessa merkityksessä koe, jossa arvostellaan myös ohjaajan työskentelyä – ohjaaja voi ns. auttaa koiran käyttäytymistä testissä monella tavalla.